41. Raskausviikko: Hiljaa hyvä tulee,mutta kuinka hitaasti tämäkinpitää hoitaa!?

Raskausviikko: 40+1

Vauva: Painaa nyt noin nelisen kiloa. Ehkä jo vähän yli? Muljuaa ja satuttaa liikkeillään, onneksi näin loppua kohden ne ovat hieman rauhoittuneet.

Oireet: Ketutus lähinnä...Ja väsymys. Kauppareissukin saa olon todella nuutuneeksi.

Mielihalut: Hiilihapollinen vesi. Ruoka ei oikein maistu. Pizzaa tekisi mieli, mutta närästyksen kanssa ei niin hyvä yhdistelmä joten jätetään syömättä.

Päällimmäiset ajatukset raskaudesta:  Hiljaa hyvä tulee, mutta kuinka hitaasti tämäkin pitää mennä!? Kolme päivää oli todella hyvä olo ja ajattelin että ehkäpä tyyntä myrskyn edellä. Tai vaikka ei olisi, ajattelin viimein nauttivani odotuksesta kun oikeasti oli hyvä olla. Eilen iltapäivällä alkoi aivan jäätävä paineen tunne alhaalla, sellainen että kohta koko alapää ja takapuoli räjähtää. Se jatkui tunteja, Panadolin avulla sain nukuttua. Yöllä supisteli muutamaan otteeseen todella kivuliaasti ja heti aamulla alkoi uudelleen. Joko siis jo pikkuhiljaa!? Vai tekeeköhän nämä supistukset edes mitään..?

Toisaalta. Olen odottanut synnytystä kuin kuuta nousevaa, mutta kun ne oikeasti jo todella kipeät ja monta minuuttia kestävät supistukset tulivat, oli ensimmäinen ajatus että hell no, ei sittenkään ihan vielä!

Toivon hyvin hartaasti että tämä on viimeinen raskausviikkopostaus jonka tänne kirjoitan. Edes ensi viikon aikana... Tiistaina olisi neuvola varattuna, mutta mielelläni olisin silloin jo vauva kainalossa. Silloin tosin on vasta kuitenkin 40+3 joten voi olla että tieni sinne vielä kerran vie...

Kaikin puolin kuitenkin olo on ihan jees, kolmen päivän kivuttomuus oli todella kiva pikku lisä tähän loppuodotukseen! Supistukset kuitenkin tekivät paluun ja näihin ei saa voimakkuutta vaikka mitä tekisi, joten ei auta kuin odotella ja toivoa parasta.

Ehkä jo tänään, ehkä jo huomenna, ehkä vasta parin viikon päästä....

Jänittävää ja samalla niin turhauttavaa!