Äiti miten vauva tulee ulos sun mahasta?

Kun vatsani alkoi kasvamaan, alkoi lasten malttamattomat kyselyt koska vauva oikein syntyisi. Tietenkin tuli aika, jolloin piti heidän kanssaan ottaa puheeksi itse synnytys. Mistä ne vauvat oikein ulos tulee? Meillä kotona on linjaus puhua asioista avoimesti ja rehellisesti lapsille. Käyttää asioiden oikeita nimiä ja merkityksiä, mutta lapsen ikätason mukaan. Lapset eivät ole tyhmiä, ja he eivät mene rikki vaikka housuissa asustaakin etupyllyn sijasta pimppa ja pippeli. Meidän perheen vauvoja ei siis tuo haikara, vaan ne tulee ulos sieltä.

Kaikki aloitettiin tietenkin siitä, että vauva tulee ulos äidin pimpistä kun äiti ja isi menee sairaalaan hakemaan vauvaa. Silmät lävähtivät lautasen kokoisiksi, hihitys alkoi ja nelvä vee tokaisi että älä huijaa äiti. Pienen kyllä vaan usko pois vakuuttelun jälkeen hihiteltiin vielä vähän lisää ja jätettiin asia sulamaan. Pari päivää siinä saattoi mennä ennen kuin asia normalisoitui. Itseasiassa asia oli niin hauska, että kaksi vuotias konttasi Powerin kassalla meikäläisen jalkojen välistä "äiti minä tulen sun pimpistä ulos" huutoa kailottaen.

Asian käsittelyä on jatkettu sen mukaan, mitä neljä vuotias on kysellyt ja halunnut. Kaksi vuotiaalle riittää sairaala ja pimppi asia, edelleen aina naurua. Mutta neljä vuotias on jo paljon tiedonjanoisempi sekä pohdiskelevampi asian suhteen.

Eräänä iltana saunassa neljä vuotias otti synnytyksen taas puheeksi. Hän kysyi miten vauva mahtuu ulos. Selitin, että tavallaan naisen pimppi on luotu siihen hommaan, kyllä se mahtuu. Joskus vauva ei mahdu ja silloin lääkäri leikkaa vauvan ulos. Seuraava kysymys oli tietenkin että sattuuko se. Sattuu se, mutta äiti saa sairaalassa lääkettä jos äiti haluaa ettei se sattuisi niin paljon.

Okei äiti. Mene jo sairalaan hakemaan vauvaa...Pari minuuttia juteltiin että vauva tulee kun on valmis ja sairaalaan ei mennö ennen kuin vauva niin päättää. Seuraavaksi siirryttiin rintamaitoon tai tarkemmin sen makuun. Lupasin, että kyllä sitä saa sitten mukista maistaa jos tahtoo. Ilme oli iloinen, kunnes neljä vee totesi: en minä taida, se ei kuitenkaan ole laktoositonta.

Olen ihmetellyt, etten ole saanut vielä kysymystä miten vauva on mahaani alun alken edes joutunut. Sen aika tulee ja siihenkin olen jo valmistautunut hyvin. Tai itseasiassa kantapään kautta oppinut. Nimittäin vuosia sitten 19 vuotias vasta valmistunut lähihoitaja yllätettiin sillä kysymyksellä töissä erään pienen tytön taholta. Menin totaalisesti lukkoon mutta onneksi työkaveri pelasti ja laitoin hänen viisaat sanansa korvan taakse tulevaisuutta ajatellen. Siellä ovat edelleen ja odottavat milloin asia otetaan lasten kanssa puheeksi.

Me kaikki odotamme jo niin kovin että äiti ja isi lähtee hakemaan vauvaa sairaalasta. Toiset enemmän ehkä sitä että koko tarinaan liittyy pimppi, vauvan peppu ja tuleva sinappikone ja toiset meistä enemmänkin sitä, ettei olo olisi enää näin tuskainen. Synnytys on kaunis, luonnollinen mutta kivulias tapahtuma. Pidetään se kauniina ja luonnollisena lasteni silmissä vielä vuosia. Ehkä jopa vähän hauskana. Kivuliaan, hyvin kivuliaan ja tuskaisen synnytys- sekä raskauskertomuksen aika tulee sitten 10 vuoden päästä siinä seksivalistuksen yhteydessä. Kyllä, oi kyllä minä tyttäreni lupaan rehellisesti kertoa miltä tämä "raskaudenhehku" ja itse synnytys ihan oikeasti tuntuu. Mutta en ihan vielä, sitten kun on sen aika.



P.s Suosittelen myös lukemaan Vallaton vauva nimistä kirjaa tulevien isosisarusten kanssa. Se on meillä toiminut todella hyvänä ja hauskana kuvituksena sekä keskustelunavauksena synnytys- ja raskausasioille!