Elämä on vielä hetken niin kovin helppoa.

Laitoin eilen tytöille iltasaduksi joulupukki ja noitarumpu äänikirjan. Molemmat tytöt nukahtivat sadun aikana kiltisti omiin sänkyihinsä, kun minä samalla hörpin teetä ja painelin akupisteitä sohvalla kaikessa rauhassa. Lastenhuoneen hiljenenttyä painelin saunaan kaikessa hiljaisuudessa. Saunan hämärässä ja rauhallisessa tunnelmassa aloin miettimään miten helppoa elämä nyt on. Kahden jo niin ison ja omatoimisen lapsen kanssa. Ja pieni vauva syntyy hetkenä minä hyvänsä ja kaikki alkaa taas alusta.

Odotan vauvan syntymää ja raskauden päättymistä niin kovin, että olen unohtanut nauttia näistä hetkistä kun kaikki on niin helppoa. Lapset ovat jo niin omatoimisia, että jatkuvan palvelun sijasta äidintyö on suurimmaksi osaksi kasvattamista. Halutessaan he ovat jo niin taitavia ja osaavia. Hetken ajan elämä on vielä niin kovin helppoa, oikeasti.

Hetkenä minä hyvänsä perheesemme syntyy taas uusi pieni ihminen, joka sitoo minut vahvasti itseensä. Vaikka odotan kovastikkin jo tätä raskauden päättymistä ja vauvan syntymistä niin pakko myöntää, hieman hirvittää ja jopa ärsyttää aloittaa kaikki taas alusta. Laiska tai ei, mutta kun elämä on oikeasti nyt niin kivan vaivatonta (kahden uhmaikäisen lapsen äidin suusta ei usein varmasti kuule tälläistä lausetta joten rasti seinään...Mielipide voi olla jo kohta eri!). Elämä rullaa tällä hetkellä niin tavallisesti, arkisesti ja mukavasti eteenpäin että ihan harmittaa, kun en näiden raskausvaivojeni alta ole muistanut kunnolla nauttia näistä asioista.

Siltikin, olisin valmis luopumaan tästä mahasta jo heti. Silmäpussien, puklupyykkien ja kolmen lapsen kaaoksenkin uhalla. Mutta koska mitään ei kipuilusta huolimatta näytä tapahtuvan, ajattelin yrittää parhaani mukaan keskittyä näihin positiivisiin asioihin kun olen vielä yhdessä koossa ja vain kahden lapsen äiti. Koska tiedän, että pienen vauvan kanssa varmasti ikävöin niitä öitä kun ei herätty kuin kerran per lapsi. Kaipaan niitä rauhallisia saunahetkiä, kun kesken kaiken ei tarvitse löylyjen lämmöstä lähteä mihinkään. Tulen varmasti kaipaamaan kauppareissuja, joiden aikana ei tarvitse etsiä lastenhoitohuonetta. Ravintolahetkiä, kun se ruoka on oikeasti lämmintä ja sen saa syödä heti. Tulen kaipaamaan tätä elämän helppoutta, joka meidän kodissa tällä hetkellä vallitsee.

Mutta koska optimisti, niin eihän tähän samaan elämäntilanteeseen pääseminen vie kuin seuraavat 2,5 vuotta. Heh hee..Onneksi kuitenkin pian on taas mahdollista nauttia yksi rentouttava viinilasillinen ja kilo suklaata ilman kolmen tunnin närästystä. Eiköhän niiden avulla taputella seuraavakin vauvavuosi vaikka silmäpussit ja harmaat hiukset koristavaisitkin taas tätä äitiä.