Ajatustasolla. Ehei, ei täällä nyt vieläkään tositoimiin ole päästy.
Tänään starttasi 40. raskausviikko. Jokainen päivä kroppa antaa merkkejä synnytyksestä, jokainen päivä minulla herää pieni toivon kipinä synnytyksestä. Synnytys pyörii mielessä oikeasti koko ajan, ihan ahdistamiseen saakka. Synnytykseni ovat menneet hyvin, mitäpä jos tällä kertaa ei menekkään?
Eniten ehkä pelkään liian nopeaa synnytystä. Kaksi edellistä ovat kestäneet molemman noin viisi tuntia. Sekin tuntui jo pelkältä rytinältä. Edellinen supistus ei edes loppunut kun toinen jo alkoi. Minä en tiedä mitä supistusten välissä lepääminen tarkoittaa, minulla ei sellaisia välejä ole ikinä ollutkaan. Entä jos lähtö tulee kun Tino on töissä? Entä jos hän ei ehdi synnärille ajoissa? Minulla on kyllä sotasuunnitelma tämän varalle ja olen sanonut äidilleni että hän saa sitten lähteä synnärille kanssani.
Miten synnytys käynnistyy? Ensimmäinen käynnistyi vesien menolla, toinen lapsiveden tihkumisella. Entä jos tämä nyt alkaa supistuksilla? Osaanko lähteä ajoissa synnärille? Neuvolassa kehottivat lähtemään aika nopeasti kun supistukset alkavat tai lapsivesi menee, eikä toisaalta turhakaan sairaalareissu olisi kovan vaivan takana. Meillä on sairaalaan kymmenen minuutin matka.
Entä jos vauvalle tai minulle sattuu synnytyksessä jotain? Tiedän, että tämä pelko kaikkoaa, kun synnytys alkaa kunnolla. Siinä ei ehdi pelätä, se kipu ja meininki vie niin mukanaan. Mutta nyt kun öisin herään supistuksiin ja toiveita synnytyksestä on ollut jo viikkoja, on nämä kurjatkin ajatukset pyörineet ehkä enemmän päässäni mitä kahdella edellisellä kerralla. Ensimmäisellä kerralla en tiennyt pelätä. Toisella kertaa en ehtinyt ja pystynyt kipujen takia pelkäämään, mutta nyt kolmannella kerralla vain ajattelen voiko kaikki muka mennä taas hyvin?
Entä jos synnytys ei käynnistykkään tässä lähiaikoina? Pelkään vauvan suurta kokoa. Vauvan on arvioitu olevan neljä kiloa laskettuna. Entäpä jos tämä meneekin kaksi viikkoa yli? Onko minun mahdollista saada käynnistystä aikaisemmin? Vaikka en minä halua käynnistykseen. EN, en ja en. Mutta en kyllä halua revetä kainaloihin saakka saatika että vauvalle sattuisi jotain tai hän jäisi jumiin. Minulle varattiin neuvola 40+3 viikolla ja jos sinne vielä joudun lyllertämään, niin ajattelin anella uutta koko arviota ja puhua tästä pelostani. Haluaisin kyllä niin kovin, että synnytys saisi käynnistyä luonnollisesti.
Minua jo ihan oikeasti turhauttaa kun synnytys pyörii koko ajan päässä. Se tulee kun se tulee. Ihan sama mitä merkkejä kroppa antaa tai ei anna. Päivät tuntuvat matelevan eteenpäin, vaikka oikeasti kun tarkemmin miettii tässä on enää niin lyhyt aika jäljellä. Korkeintaan kolme viikkoa. Kolme viikkoa on pieni siivu tästä koko matkasta. Eilen oli hyvä päivä kipujen osalta pitkästä aikaa. Toivon että sama olo jatkuu loppuajan. Joku voisi sanoa että tyyntä myrskyn edellä, niin minäkin heti ensimmäisenä ajattelin. Mutta tuttu turhautuminen tähän odottamiseen nosti päätään ja ajattelin että nyt riittää, ihan oikeasti.
Se hetki tulee kun se tulee.
Ja silloin kun se hetki tulee, sitä toivoo ettei olisi koko touhuun taas lähtenytkään.
Ai hitto, kohta muuten tekee kipeää. Ollaan me naiset hulluja!
Minulla eka synnytys alkoi lapsiveden tihkumisella, oli pitkä ja vaikea imukuppi synnytys. Seuraava käynnistettiin kalvojen puhkaisulla, supistukset alkoi heti ja homma oli ohi neljässä tunnissa ? ei se käynnistys välttämättä paha juttu ole. Itse sitä pyysin, koska vauva oli jo yli neli kiloinen ? nyt menossa kolmas 8+2 ?
VastaaPoistaEi käynnistys aina tarvita repeämiä. Mulla toinen käynnisteltiin tipalla, supistukset meinasi kyllä heittää seinästä läpi voimallaan, mutta synnytys meni "nätisti" ja alakertaan laitettiin kaksi tikkiä vähän "vaikkei ois välttämättä tarvinnutkaan".
VastaaPoistaMutta tunnistan kyllä tuon miettimisen, vatvomisen ja pelkäämisen. Itse pelkäsin joutuvani sektioon, koska sieltä ajattelin, ettei molemmat selviäisi hengissä. Olisi varmaan kyllä selvinnyt. ;)
Mulla ensimmäisestä alkoi supistuksilla ja poika syntyi tasan laskettuna päivänä. Seuraava käynnistettiin koon vuoksi (painoi vähän vajaa 4,5kiloa) ja oli helpoin synnytys kaikista! Kolmannesta meni lapsivedet ja virheellisen tarjonnan takia piti ottaa imukupilla ja oli kivuliain synnytys vaikka tyttö olikin kaikista kolmesta lapsesta pienikokoisin. Yleensä kun pelätään että iso vauva = vaikea synnytys, niin aika hauska että itellä menee juuri päinvastoin että pienin oli vaikein ja isoin helpoin :D Itellä ihan hyvät kokemukset tuosta käynnistyksestä, eipähän tarvinnut pelätä ettei olla ajoissa sairaalassa jne :)
VastaaPoistaMun kolmesta synnytyksestä helpoin on ollut se kaikken suurin vauva, reilusti neljän kilon paremmalla puolella.
VastaaPoistaJa vaikein, se on ollut se kolmas ja pienin vauva.
Takana luomuna alkanutta ja käynnistettyä, jokainen tarina omanlaisensa. Ja hyvä niin.
Täällä mennään hyvin samoilla ajatuksilla, rv 40+2 tänään ja mitään ei tunnu tapahtuvan vaikka viikkotolkulla supistellut ja ehditty odottaa synnytystä mun mielestä jo todella kauan. Nyt on tullut se hetki että olen jo luopunut toivosta, tää ei vaan synny ikinä. Käynnistys olisi 19.12. enkä haluaisi sitä yhtään myöskään, viime kerralla esikoinen pelasti mut saapumalla päivää ennen sovittua käynnistystä. Kaikki tsempit ja voimia viimesiin hetkiin täältä sinne! :)
VastaaPoistaJostain luin kerran, että jos odottavaa äitiä jännittää tai pelottaa kovasti jokin tai hän ei tunne oloaan turvalliseksi, synnytys viivästyy. Kroppa ikäänkuin lähettää signaalin, että "Nyt ei ole hyvä hetki tuoda pienokaista maailmaan". Koita siis saavuttaa zen-tila ja työntää mieltäsi painavat asiat hetkeksi syrjään, luota siihen, että asioilla on tapana järjestyä niin taikka näin☺️ Olen hengessä mukana!?
VastaaPoistaTsemppiä loppuun.♥ Pidän peukkuja pystyssä, että synnytys käynnistyy itsellään ja pian tietysti. Ei enää kauan, kun hän on täällä.♥
VastaaPoistaKiitos<3 samattoiveet mulla.. :p
VastaaPoistaHyvä pointti, kiitos!! :) eiköhän joo tämä tästä käynnisty<3
VastaaPoistaEhkä nyt siis sama homma, toivotaan! Kiitos tsempeistä ja samoin sinne, on vauva sitten jo sylissä tai ei<3
VastaaPoistaMulla myös toinen synyntya ehdottomasti helpompi mitä ensimmäinen vaikka 700 grammaa isompi vauva tulikim! :)
VastaaPoistaIhana kuulla että käynnistyksestä on jäänyt hyvä fiilis!! :)
VastaaPoistaTarkoitinkin että en halua revetä ison vauvan takia, että mielummin käynnistys ! :) sektiota minäkin pelkään kamalasti!
VastaaPoistaIhana kuulla!! :) ja tooosi palkon onnea!!<3
VastaaPoista