Miten sitä ei muistanutkaan taas, miten paljon tahtoa ja taitoa tämä homma oikeasti vaatii. Miten ruusuista on ajatella, että senkus vaan tissi suuhun ja siinä se vauva sitten tyytyäisenä imee. Kun eihän se asia näin mene. Ainakaan minun kohdallani. Ei mennyt ensimmäisellä kerralla, eikä mene nyt kolmannellakaan.
Ihan ensimmäisenä vasten kasvoja iski taas kipu. Se kipu, kun joku yhtäkkiä lussuttaakin nännejäsi monta tuntia päivässä. Itseasiassa aikalailla ensimmäisen vuorokausi meni vauvan asustaessa rinnalla ja voitte kuvitella miten käy, kun siihen ei ole tottunut. Sattuu, sattuu niin pirusti. Ihan sama vaikka miten rasvailisi imetyskertojen jälkeen. Tällä kertaa mentiin ihan siihen saakka, että liivinsuojissa kolmeili veriläntit. Auts.
Tarkista vauvan imuote sanoo internetti, kun googlettelen imetystä ja kipuja. Imuote onkin tuollaisen pienen ihmisen helppo saada, kun tissit ovat kovat kuin kivet. Unohdin miten kurja olo on, kun pari päivää synnytyksen jälkeen maito kirjaimellisesti hulahtaa rintoihin. Ei auta kaalinlehdet, ei hieronta. Aika auttaa ja siihen on saakka on vain kärsittävä.
Hartiat menee ihan todella jumiin, kun imetysasennot ei ole hallussa heti alkuunsa. Ja toisekseen, on aika vaikea hallita ryhtiä kun etumus painaa yhtäkkiä ihan tavattoman paljon ja keskivartalon lihakset ovat silkka vitsi raskauden ja synnytyksen jäljiltä. Muutenkin hyvät imetysasennot sekä minulle että vauvalle ovat vielä täysin hakusessa.
Maidontuotannon tasaantuminen vauvan tarpeisiin vie aikaa. Yöllisen imetyshetken jälkeen saat vaihtaa liivisuojat, imetystopin, vauvan vaatteet sekä peiton koska olette molemmat yltäpäältä maidossa. Kiitos toisen tissin herumisen ja suihkuavan maidon. Päivisin ammut vauvaasi naaman komealla maitosuihkulla jos raukkaparka irroittaa otteensa hetkeksi kesken ruokailun etkä ole suihkua tukkimassa salamannopeasti.
Maidonnousun aikana minua paleltaa. Maitokuume. Aivan uusi asia, mutta onneksi minulla on google.
Jokaikinen kerta ensimmäisten päivien aikana minun teki mieli itkeä, kun vauva tarttui rintaan. Sattui, sattui niin paljon. Pikkuhiljaa kipu helpotti, kun nännit tottuivat imetykseen paremmin ja maidontulo sen verran tasaantui ettei olo ole kuin Pamelalla. Vauva saa kunnon imuotteen ja imetyshetkistä tuli oikeasti ihan mukavia. Vaikka maitoa tulee kyllä edelleen yli tarpeiden ja vähän väliä saa olla vaatteita sekä liivisuojia vaihtamassa. Silti imetys vaatii edelleen niin paljon tahtoa, taistoa, tietoa sekä taitoa. Ja aina nämäkään ei riitä.
Kaikesta vaikeudesta ja kivusta huolimatta imetys on yksi parhaimmista vauvavuoden asioista. Toivon todella, että tällä kertaa se ottaa tuulta alleen niin hyvin että saan omasta tahdostani sen lopettaa. Ei nimittäin ole mitään parempaa, kuin se pieni tyytyväinen tuhina rinnalla. Ja se, kun sinun lapsesi kasvaa sinun tuotoksellasi.
Oman lapsen syntymä rikkoi mielikuvan seesteisestä imetyshetkestä. Se myös pamautti vasten kasvoja sen tosiasian, että tämä ei todellakaan ole mitään helppoa ja vaivatonta puuhaa. Ennen lapsia mietin miksi jotkut äidit eivät imetä, sehän on helppo ja ilmainen tapa ruokkia lapsi. Äidiksi tulon jälkeen on hetkiä kun mietin miksi ihmeessä joku imettää. Mutta lause kaiken sen vaivan arvoista sopii tähänkin asiaan hyvin. Ainakin minun kohdallani ja siihen tiettyyn pisteeseen saakka. Kahden suurimmaksi osaksi korvikeella kasvaneen lapsen äitinä toivon tällä kolmannella kerralla onnistunutta imetystaivalta, mutta samalla tiedostan oman rajallisuuteni ja jaksamiseni äitinä sekä ihmisenä. Äidinmaito on lapselle sitä parasta ravintoa, mutta parasta on myös hyvinvoiva äiti. Ja korvikkeella kasvaa oikein täydellisiä lapsia, minulla on kaksi elävää todistetta siitä.
Siitäkin huolimatta, tällä kertaa haluan ja olen valmis taistelemaan onnistuneen imetyksen puolesta.
Koska uutta yritystä ei enää ole tulossa.
Miulla alkoi vasta nyt tasaantua tuo maidonruiskuuntuminen ja aikaa yli 4kk synnytyksestä :D. Oon nyt ollu viikon herkuttomalla ja siitä asti ei oo ruiskunnu niin paljoo :). Se eltaantuneen maidon haju joka paikassa on kyllä sitä äitiyden glämöyriä :D
VastaaPoistaImetys on ihana asia ja itsekin liputan sen puolesta, mutta se ei ole mikään pyhä asia jonka on pakko toteutua, tai sillä ei arvoteta äitiä. Jokainen perhe tietää omat parhaat ratkaisunsa :)
VastaaPoistaMulla tästä toisesta lapsesta tasaantui tosi nopeasti kyllä maidontulo! Ihan ihmettelen. Oisko ollut alle kuukausi, kun ei tarvinnut enää yöllä pitää liivinsuojiakaan.
VastaaPoistaMutta joo nuo alun imetyskivut, ei oo kyllä ikävä.
Kolmannen lapsen imetys ei sattunut minulla lainkaan. Edelliset kaksi sitten senkin edestä ;)
VastaaPoistaVieläkin muistan, miten vauvan imu tuntui isovarpaissa asti. Ja silloin, kun oikein sattui, itkien jo etukäteen, kuinka vaivalla olisi taas tunnin päästä nälkä.
Voin kuitenkin todeta, että kannatti olla sitkeä.
Jossain vaiheessa meinaan imetyksestä tuli juurikin niin helppoa, että tissi suuhun vaan.
Kannustan siis jatkamaan ja tsemppaamaan, vaikka alkuun olisikin epämiellyttävää.
Itse sain helpotusta maidonkerääjistä. Pidin niitä molemmin puolin myös silloin, kun en imettänyt.
Maidonkerääjän kanssa rinnan pää sai jatkuvasti ilmakylpyä, eikä ollut koskaan kosketuksessa märkänä liivinsuojaan.
Eli kotioloissa ainakin, suosittelen vaihtamaan liivinsuojat maidonkerääjiin. Myös paperiset liivinsuojat kannattaa vaihtaa kankaisiin.
Maidonkerääjällä saat enintä pinkeyttä ehkä pois ja nänniä esiin. Ja jos vauvan hermot kestää odotella, toki voi vähän lypsää enintä pinkeyttä pois. Tsemppiä. :) Rasvan Lisäks auttaa myös vesihauteet tai maitotipat jos meinaa mennä rikki. Tottahan se on että varmaan vähän imuotteessa on petrattavaa jos kovin menee rikki, mutta kohta saa imuotteeseenki autettua paremmin ku vauvan suu vähän kasvaa ja rinnat vähän normalisoituu :)
VastaaPoistaHengessä mukana!Täällä tuhisee 6vkon ikäinen neiti joka viihtyy paljon rinnalla ja alussa kipu oli jotain käsittämätöntä. Rintakumit toivat meille helpotuksen ☺ suosittelen! Pieni ihminen sai myös paremman otteen kivikovasta rinnasta. Nyt alkaa sujua jo meidän imetys ilman kumeja. Kaupassakin on helppo sujauttaa prinsessa paidan sisään ruokailemaan jos nälkä iskee.
VastaaPoistaOnnea imetystaipaleelle ❤ Muistat että tarjoat lapselle parasta ravintoa mitä voi maa päällään kantaa.
Tsemppiä imetykseen ihan tosi paljon! Täysimetin molemmat lapset 6kk asti ja osittain esikoisen 7kk asti ja nyt toisen 8kk asti. Tämä toisella kerralla oli paljon helpompaa imetyksen kanssa, silti välillä uskomattoman raskasta! Halusin tarjota lapselleni rintamaitoa mahdollisimman paljon, ajoitun kuntosalikäynnit ja muut imetyksen rytmiin, halusin minimoida korvikkeen määrän. Onnistuin täydellisesti omasta mielestäni. Muutaman kerran aika tiukkaan sävyyn jouduin perustelemaan täysimetystä ja ilmaisemaan oman tahtoni asian suhteen. Onneksi mies oli samaa mieltä ja kannusti ja tuki asiassa. Kunnia imetykselle!<3
VastaaPoistatää haju on kyllä jotain... :D nosiis, mä imetin matildaa 2kk enkä kyllä muista että maidontulo olisi ainakaan sillä ajalla tasaantunut :D toivon tosiaan ettei nyt mee kauaa, vielä ei ainakaan näytä hiipuneen yhtään :D
VastaaPoistajuuri näin<3
VastaaPoistatoivon todella samaa, vielä ei ihan vaikuta siltä :D
VastaaPoistakiitos vinkeistä<3 ja nyt reilu kolmen viikon jälkeen ei kyllä enää satu! Vähän voi tuntua inhottavalta, jos esimerkiksi yöllä ollut huono imuote täydestä rinnasta!
VastaaPoistajoo kyllä selkeesti on nyt helpottanut jo, kun ollaan päästy imettämisen makuun ja vauva jaksaa syödä enemmän eikä rinta ole ihan koko aikaa niin pinkeänä niin ote on parempi :) kiitos v inkeistä<3
VastaaPoistakiitos<3 ihanaa imetystaivalta myös sinne ! :) noita rintakumeja mietin ja pohdin, mutta aina kauppareissulla unohdin :D onneksi nyt jo parempi! :)
VastaaPoistaon niiiiiiin uskomattoman väärin että imetystä tarvitsee perustella. En voi käsittää, miten me ihmiset ollaan niin vieraannuttu jostain niin luonnollisesta tavasta ruokkia lapsia-.- ihanaa että oelt onnistunut hyvin ja sinulle on jäänyt tollanen fiilis siitä<3
VastaaPoista