Marsupi pikaneliöliina, meidän arjen pelastus!

Meidän kolmas tyttäremme on hyvin sylinkaipuinen. Hän ei juurikaan viihdy missään muualla kuin sylissä. Vaunuihin nukahtaa ihan kivasti, mutta muuten nukutuskin tapahtuu sylissä. Tai kantorepussa. Minulle kantoväline siis on aika ehdoton niinä päivinä kun Tino on töissä. Tai oikeastaan muutenkin, vauva on siinä niin tyytyväinen ja lähellä minua. Ainut ongelma tässä oli se, että meidän kantoreppu ei ollut järin mukava kantajalle.

Meillä oli Manduca jo Matildan vauvavuotena mutten ikinä ole osannut säätää sitä itselleni mukavaksi. Toisaalta tuli mieleen, että ehkä se ei vaan istunut minulle huonon ryhtini takia, koska vaikka miten säädin ja säädin, sillä ei kauaa viitsinyt kanniskella. Kolmannella kerralla otin taas Manducan käyttöön heti kun kotiuduimme synnäriltä, mutta edelleen se tuntui hyvin epämukavalta. Ajattelin sen kelpaavaan alkuhätään, mutta kun Tino palaa töihin ja kantaminen lisääntyy aion tilata uuden kantovälineen.

Minulle kantovälineet ovat kaikki aika vieraita. Manducaa lukuunottamatta en ole kokeillut mitään vaihtoehtoja. Tiesin heti, ettei liinailu on minun juttuni. Minulla ei ole aikaa tai kärsivällisyyttä tällä hetkellä opetella sidontoja ja eri liinamateriaalien merkityksiä. Kantoreppua en enää ostaisi, koska se saattaisi olla ihan yhtä iso huti mitä Manduca.Ja toisaalta, niiden hinnat ei todellakaan houkutellut enää toista kertaa. Vaihtoehdot kävi vähän vähiin, mutta itten muistin miten Janna oli kirjoittanut jostain repun ja liinan sekoituksesta blogiinsa.

Parin hänen kanssaan vaihdetun whatsapp viestin jälkeen olin varma että tämän tilaisin, Marsupi pikaneliöliinan! Se on liinan ja kantorepun sekoitus, kuulemma äärettömän mukava sekä kevyt. Helppokäyttöinen ja millä kaikilla reppua netissä hehkutettiin. Hinta edullisempi mitä kantorepussa, muistaakseni tämä maksoi 70 euroa. Niin siis, maksoin tämän ihan itse joten kyseessä ei ole yhteistyö tai mainos.

Marsupi tuli postissa parin päivän päästä tilauksesta ja tiedättekö, minä rakastuin heti! Aluksi päälle saaminen näytti ohjeiden mukaan hankalalta, mutta kun sen kerran sai niin eihän se todellakaan ollut vaikeaa vaan hyvinkin yksinkertaista. Ohjeiden lukutaito ei vain ole minun vahvuuteni. Mutta pakko sanoa, Janna eikä netti valehdellut yhtään!

Marsupi on kyllä ihan äärettömän mukava. Todellakin kevyt (painaa 400 grammaa), helppo pukea ylle ja kiinnittää vauva kyytiin ja nopea, vaikka ehkä aluksi hieman kangertelinkin! Meidän vauva myös viihtyy tässä hyvin ja nykyään unille nukutus tapahtuu useimmiten tässä Marsupissa. Itseasiassa nytkin vauva nukkuu Marsupissa sylissäni kun kirjoitan tätä postausta. Marsupissa on kaksi eri korkeutta vauvan niskatuelle. Itse tykkään pitää ylempää nappia auki on vauva killittelee hereillä, sillon tosin kumartuessa pitää muistaa tukea niskaa. Kun vauva nukahtaa tai teen jotain jossa kumartelen (kuten kesytän talon lelukaaosta..) ylempi nappi kiinni ja kädet on kokonaan vapaat vaikka miten hääräisi!

Tästä minä en kyllä hevillä luovu. Vaikka kyllä toivon että pikkuhiljaa myös meidän vauva viihtyy edes hetken jossain muualla kuin sylissä. Mutta ei vielä kiire, onhan hän niin kovin pieni. Niin että suosittelen! Kaikille, mutta erityisesti teille jotka ovat kuten minä: mukamas kiireisiä tai vähän laiskoja opettelemaan liinailun saloja, mutta kuitenkin niin mukavuudenhaluisia että liinailun mukavuus houkottelee kantajaa.

P.s Marsupi tilataan kantajan koon mukaan, itse otin s-m koon ja tämä on oikein passeli tälläiselle 170cm & 77 kiloiselle (toivottavasti pian 70 kiloiselle joka karisti kaikki raskauskilot) kantajalle! Netistä löytyy ohjeita koon valintaan ympärysmittojen ja oman pituuden mukaan!