Vauvavuoden parisuhde on aamukahvia ja yhdessä ripustettua pyykkiä.

Luin eräs ilta keskustelua vauvavuoden parisuhteesta ja siitä miten vauvan syntyminen muuttaa koko parisuhteen. Vähän surullisena huomasin, miten moni koki vauvan syntymän parisuhdetta kuormittavaksi asiaksi. Mutta sitähän se kyllä aikalailla on: elämän muuttava tapahtuma joka omalla tavallaan kuormittaa jokaista elämän osa-aluetta. Ja aika paljon sitä parisuhdetta vaikka mitä tekisi. Toisaalta mekin olemme jo kolmannella kierroksella viiden vuoden sisällä ja edelleen yhdessä. Helppoa ei aina ole ollut mutta kyllä siitä selviää. Ja tuntuu, että jokaisella kerralla ehkä hivenen helpommin.

Me joskus juttelimme Tinon kanssa ja mietimme selviämmekö me vielä kolmannen kerran tästä ensimmäisestä vuodesta. Oikeastaan näin uhmataaperon äitinä pakko lisätä, että aikaa voi venyttää kyllä ihan sinne kahteen ensimmäiseen vuoteen. Ne on ne haastavimmat, sitten ehkä hitusen helpottaa. Olin silloin ja olen kyllä edelleen ehdottomasti sitä mieltä, että meidän suhteelle kuormittavinta aikaa on ollut aina se odotus. Varsinkin ne viimeiset tuskalliset viikot. Hävettää myöntää, mutten todellakaan ollut mikään neiti aurinkoinen tai pullantuoksuinen kotiäiti. Pikemminkin viritetty pommi joka vain odotti oikeaa hetkeä räjähtää. Nyt pariviikkoisen vauvan kanssa elämä hymyilee. Kahvia kuluu, mutta arki on onnellista ja ihanaa. Jopa se parisuhde, vaikka jonkun mittakaavassa sitä ei juurikaan tällä hetkellä ole.

Ehkä totuus lapsiperheen kiireisestä arjesta ja parisuhdeajan pienuudesta lävähtää pahimmin päin näköä esikoisen vanhemmille. Näin kolmannen lapsen kohdalla sitä on jo ehkä tottunut siihen, että se parisuhde menee siinä arjen sivussa. Pikaisia haleja, ohi mennessä huikattuja rakastan sua lauseita sekä puoliunessa katsottuja Netflix-sarjoja kun lapset on saatu nukkumaan. Kahdenkeskeistä laatuaikaa parisuhteelle on harvoin ja silloinkin harvoin se voi olla vain arkinen kauppareissu ilman lapsia.

Nyt kolmannen lapsemme vauvavuoden aikana en aio stressata parisuhteesta. Uudesta perheenjäsenestä huolimatta se kuitenkin jatkaa aika samaa rataa mitä ennenkin. Ainoa muutos on, että neljän sijaan meidän makuuhuoneesta löytyy aamuisin viisi ihmistä. Imetys tuo oman railonsa parisuhteeseen, mutta loppupeleissä nämä kaikki ovat niin pieniä aikoja. Ja toisaalta, arki on juuri sitä parasta joka minut tekee onnelliseksi. Perhe. Toki sitä joskus kaipaa myös ihan kahdenkeskeisiä hetkiä, mutta mahtavan lähipiirimme ansiosta tiedän että niitäkin on edessä jos vain tahdomme.

Pienten lasten vanhempina parisuhteen ei tarvitse olla kynttiläillallisia, risteilyja tai festarimatkoja ollakseen hyvä parisuhde. Meillä ainakin toimii parhaiten ne arjen pienet teot ja sanat. Parasta huomionosoitusta on aamulla valmiiksi keitetty kahvi, periksi antaminen väsymysriidan keskellä ja yhdessä ripustetut pyykit. Rallienglanniksi väännetyt kaksimieliset ja typerät vitsit, jotta ympärillä häärivät lapset eivät ymmärtäisi niitä.

Lapsen syntymä tekee yleensä elämästä sekä parisuhteesta arkista. Kalenteri täyttyy pyykinpesusta sekä ruokaostoksista. Mutta ei sitä kannata pelätä tai stressata, se on itseasiassa aika mahtavaa! Ja toisaalta olisi ihme jos parisuhde ei kipuilisi uuden ihmisen syntymän johdosta. Kahdesta tulee kolme tai enemmän. Onhan se nyt suuri muutos vanhemmille. Yhdessä sekä erikseen. Vanhemmuus kasvattaa ihmistä aina ihan hurjan paljon iästä riippumatta ja olisi ihme jos se ei kasvattaisi myös sitä parisuhdetta. Kasvukivut kuuluvat nopeaan kasvuvauhtiin. Niitä kannattaa yrittää lääkitä parhaansa mukaan, mutta joskus niihin auttaa vain aika. Joskus on vain odotettava että se suurin kasvuspurtti kipuineen on ohitettu, kyllä se sitten helpottaa.

Sanotaan, että lapsen kahden ensimmäisen elinvuoden aikana vanhemmat eivät saisi erota. En ihan allekirjoita tätä, mutta olen ehdottomasti sitä mieltä jotain perää lauseessa on. Kaksi ensimmäistä vuotta ovat se kuormittavin aika parisuhteelle, mutta ei se huono parisuhde paremmaksi muutu vaikka lapset kasvavat. Mutta jos hyvästä tiimistä tulee riitelevä tiimi lapsen syntymän jälkeen, kannattaa ainakin hetki katsoa läpi sormien niitä riitoja ennen lopullista päätöstä. Lapset antavat elämään ihan älyttömän paljon, mutta myös ottavat. Ja välillä ainakin minulla kuppi heittää nurin, kun koko päivän olen saanut olla lapsille tarpeiden täyttäjänä ja sitten pitäisi vielä avopuolisokin jaksaa olla. Tai edes osata puhua sille toiselle aikuiselle nätisti. Valitettavasti vain usein se, mitä lapsilta peittelee tulee ulos sitten sen toisen aikuisen niskaan.

Meillä tulee tänän kuluneeksi neljä vuotta meidän kihlauksesta. Välillä saamme kyselyitä koska hääkellot soivat ja vastaan aina samalla tavalla: parin vuoden päästä tai sitten joskus. Aikomuksemme on todellakin vielä jonain päivänä sanoa tahdon, siitähän koko kihlauksessa on kyse. Mutta kolmen pienen lapsen äitinä tahdon odottaa, että häiden alla sekä itse hääjuhlassa pystyn keskittymään häihin ja hääkuvassa kaikki tumma naamassani on meikkiä, ei silmäpusseja. Vielä hetki, sitten lapset ovat tarpeeksi isoja.