Viikon ikäinen vauva; Mitä meille kuuluu?

Aloitanko tämän tekstin sillä kliseisellä aloituksella; aika juoksee niin äkkiä! Toki viikko on oikeasti aika lyhyt aika. Ellei siis satu olemaan viimeisillään raskaana. Ja hei, voinhan kuitenkin sanoa että meidän vauva syntyi viime vuonna, heh he.

Arki sujuu täällä ihan mahdottoman hyvin. Vauva on edelleen maailman kiltein ja helpoin, hermostuu vain jos äidin tissin tulo kestää liian kauan. Ja oikeasti kauan, hän jaksaa näytellä kauan hamuamista ja pientä röhkimistä tissin suuntaan ennen kuin alkaa itku tai edes kitinä. Ehkä hehkutan liian aikaisin helppoa vauvaa, mutta toisaalta tästä on osattava nauttia vielä kun voi. Kelkka kun voi kääntyä koska tahansa näin pienen lapsen kanssa.

Sen lisäksi, että hän on tyytyväinen tapaus niin hän nukkuu kuin unelma. Viime yönä menimme nukkumaan klo 23:00 vauvan kanssa. Hän heräsi syömään 02:30 ja 6:00 ! Ihan uskomatonta. Edellisenä aamuna toki heräsimme jo klo 5:00 kun vauva päätti killitellä maailmaa lähes pari tuntia. Se ei silti ollut huono yö, ehkä vain hivenen lyhyt. Minulle siis.

Isosiskot ovat ottaneet vauvan iloisesti ja rakastavaisesti vastaan. Pientä uhmaamista ja ärtyneisyyttä meitä vanhempia kohtaan esiintyi pari päivää kotiutumisemme jälkeen, mutta sekin tasottui nopeasti. Voi kyllä olla, että sieltä vielä mustasukkaisuutta tulee kun arki alkaa ja käteni ovat vauvaan sidotut isin ollessa töissä. Mutta onneksi tytöistä on jo niin kovin seuraa toisilleen ja he viihtyvät leikeissään yhdessä.  Toki erotuomaria tarvitaan, vauvan myötä tuntuu että yhä useammin. Mutta se kuuluu tähän uuteen elämäntilanteeseen.

Minun palautumiseni on lähtenyt aivan loistavasti käyntiin. Tänään aamulla vaaka näytti -10 kiloa! Varmaan noin 21 kiloa ehdin raskausaikana kerätä, viimeiset päivät välttelin vaakaa joten en tiedä ihan tarkkaa lukemaa. Ja mitäpä sen niin väliä, kroppa saa palautua ihan rauhassa omaan tahtiinsa ainakin pari kuukautta ja katsellaan sitten mitä jää jäljelle. Ainakin löysää nahkaa. Olo on muutenkin tosi energinen hyvä ja miksipäs ei olisi, saan kuitenkin nyt oikeasti nukuttua paljon paremmin mitä loppuraskaudessa. Ruokavaliota pitää vielä hieman parannella vatsaystävällisemmäksi yhdeksän kuukauden ei niin tarkan syömisen jälkeen, mutta pikkuhiljaa sekin. Tällä hetkellä olen kiinnittänyt huomiota lähinnä siihen, että muistan syödä kolmen tunnin välein jotta rintamaitoa sekä energiaa riittää!

Tänään tosin illalla ajattelin syödä masun täyteen herkkuja, kun saamme lapset nukkumaan. Me nimittäin juhlistamme tänään viidettä vuosipäiväämme Tinon kanssa! Viisi vuotta ja kolme lasta, ei ollenkaan huono tahti...Syömme herkkuja ja ehkä juomme lasilliset kuohuvaa. Ehkä, kuten uutena vuotenakin piti ja edelleen vaan se pullo on jääkaapissa avaamattomana. Samalla tavalla kävi muuten ostamani punaviinin kanssa. Eipä ole punaviinihimosta tietoakaan enää synnytyksen jälkeen. Kaikki muutkin raskaushimot pyykinpesuaineenhaisteluineen jäi synnytyssaliin. Kyllä nainen vaan on outo kapistus.

Tiistaina meillä on ensimmäinen neuvola vauvan kanssa ja ehkä ensi viikolla uskallaudumme jo pienelle kävelylenkille. Ellei nyt ihan hirveät pakkaset iske. Siitä kyllä tuskin on pelkoa, eiköhän tällä samalla vesisadelinjalla jatku tämä "talvi".