Keppihevostelua !

Luimme eräänä päivänä tyttöjen kanssa kirjaa, jossa kirjan päähenkilöllä oli keppihevonen. Kirjan loputtua tytöt kysyivät; äiti voidaanko mekin tehdä tuollainen keppihevonen? Ja totta kai minä lupasin, vaikken mikään käsityöihminen olekkaan. Koska tiesin, että sen homman osaisin ainakin jollain tavalla. Olihan niitä keppihevosia tullut askarreltu lapsena monen monta.

Keppihevosta väsäessäni muistelin omaa lapsuuttani ja sitä, miten kirmasimme pitkin lähimetsiä keppihevosten kanssa. Isän sukkalaatikko oli kovilla, kun aina vain piti saada tehdä uusi ja erilainen. Rakensimme erilaisia esteratoja ja hevostalleja pihalle. Muistan hyvin keppihevosleikit ja mietin koska leikkiminen mahtoi sitten lopahtaa? Nykyään lapsuus tuntuu kestävän aina vain lyhyemmän ajan, itse muistan aika varmasti lopettaneeni leikkimisen siinä ylästeen nurkilla.

Keppihevonen syntyi vanhasta sukasta, tyynyn vanusta, langoista, rikkinäisen neuleen napeista sekä rikkinäisestä lasten Frozen käsilaukusta. Tytöt saivat itse valita värit hyvin suppeasta lanka- & sukkakokoelmastani. Aika pinkkihän siitä hevosesta tuli, kuten etukäteen jo arvasin ja tiesin laatikoiden sisältävän välineet ilman kauppareissua. Tai itseasiassa kyllä lupasin että etsimme vielä timanttisilmät kaupan nappivalikoimasta...

Pistin tietenkin Instagramiin kuvan pikateoksestani. Huomasin jonkun keppihevostilin alkavan seuraamaan minua siellä ja tajusinkin että ainiin, keppihevostelu on tällä hetkellä pinnalla! Rupesin mielenkiinnosta koluamaan instagram-tilin sekä nettisivujen sisältöä ja huomasin että ei, ei ne keppihevoset ole samanlaisia mitä lapsuudessani. Silloin oli sukka ja vanha sählymaila, nyt näyttää olevan ihan hevosen näköinen tekonahasta väänneetty upea käsityö, jossa komeilee aika upean näköinen hintalappukin. Noin niin kuin verrattaen tähän minun lähes ilmaiseen kierrätysponiini.

Aluksi mietin että jos tyttöni joskus innostuvat keppihevostelusta, he saavat tyytä näihin sukkaviritelmiin. Mutta aika pian tulin toisiin tuloksiin. Meinasin itseasiassa siinä lapuusmuistojeni huumassa tilata itselleni sellaisen reilu sadan euron keppihevosen. Ihan vain siksi, että se on oikeastaan todella upea ja hieno harrastus ja haluaisin tukea sitä. Ja tukeakseni kotimaista käsityötä. Nimittäin jos oikein ymmärsin, joku väänsi ihan omin käsin niitä upeita keppihevosia.

Miettikää, miten upea tapa saada lapset sekä nuoret liikkumaan. Innostumaan liikunnasta ja jostain muusta, kuin älylaitteista. Toivon, että keppihevostelu ja sen kaltaiset innostukset kestäsivät lapsilla sekä nuorilla pitkään. Se antaa toivoa, ettei se lapsuus olisikaan tänä päivänä sittenkään ehkä niin lyhyt tai aina vain lyhenemässä.

Mitähän sanoisivat naapurit, jos minä perjantain kunniaksi karauttaisin pikku lenkin pinkillä ponillamme? Ihan vain verestääkseni muistoja. Ehken kuitenkaan, siinä saattaisi murtua jalka jos toinenkin. Ja saada hullun leiman otsaan. Olen aivan liian tuore tulokas vielä tässä naapurustossa sen halutakseni, vaikka ehkä vähän kaheli olenkin. Riittäkööt tämä virtuaalinen perjantaifiilistely keppihevosten parissa!

Onko joku muu leikkinyt/tehnyt keppihevosia omassa lapsuudessaan? Minä olen vuosimallia 1993 ja leikimme paljon keppihevosilla kavereideni kanssa. Tosin ei se tainnut silloin olla mikään the juttu, enemmänkin meidän hevoshullujen juttu. 

P.s Sivuston uudistuksen myötä kommentinnissa on ilmeisesti ollut lähiaikoina jotain häikkää. Jos huomaat ettei kommenttisi ole päässyt läpi niin se ei todellakaan ole tahallinen. Yhtäkään kommenttia en ole jättänyt julkaisematta, niitä on vain tainnut kadota jonnekkin koodien ja netin syövereihin. Toivotaan että nämä asiat ovat jo korjaantuneet tai korjaantuvat pian! Jos muutenkin huomaatte että jotain puuttuu tai jokin ei toimi niin laittakaa viestiä, joko kommenteissa tai ihan sähköpostilla. Laitan ne sitten eteenpäin! :)