Minun teki mieli tulla kirjoittelemaan niitä ihan tavallisia ja arkisia kuulumisia pitkästä aikaa mutten oikeastaan tiedä mitä kirjottaisin. Meidän arki on täynnä touhua, mutta tavallaan ei taas tapahdu mitään sen ihmeellisempää. Tällä viikolla isommat tytöt ovat käyneet keijujumpassa sekä puistokerhossa. Vauvan (eli Ilonan, koskakohan nimi iskostuu kunnolla päähäni ja vauva nimitys jää unholaan?) kanssa olimme neuvolassa jossa painonnousu oli ihanne käyrästä himpun verran vajaa. Neuvolalääkärissä kaikki oli hyvin ja pirtsakka ja höpöttelevä tyttö sai kehuja kehityksestään. Painostakaan ei tarvitse olla todellakaan huolissaan, maitoa tulee ja tyttö on tyytyväinen.
No entä minä? Kokkasin tällä viikolla ensimmäistä kertaa kalakastiketta siitä pahvinmakuisesta pakastekalasta. Sekä ensimmäistä kertaa tein muuten myös tomaattikastiketta pastan kanssa. Raadin mielestä kalakastike ei jatkoon, mutta "ketsuppikastike" kuten tuomarit sitä nimittivät upposi kuin häkä. Olen myös ehtinyt hyvin harjaamaan hiukseni ja jopa meikannut pari kertaa. Taistelen huonolla menestyksellä herkkuhimoa vastaan ja olen neljässä viikossa ehtinyt katsomaan Syke sarjan kaikki tuotantokaudet. Tietokoneella en ehdi tekemään töitä niin paljon kuin haluaisin, mutta kyllä tämä arki tästä pikku hiljaa rauhoittuu. Nyt Ilona on jo kolmena iltana nukahtanut yöunille ilman sylissä kanniskelua. On riittänyt kun ole makoillut hänen vieressään! Joten ehkä pikkuhiljaa iltaisin ehdin tekemään muutakuin kuin kävelemään ympyrää olohuoneessa samalla tv sarjoja vilkuillen.
Tino kokosi yhden Ikean peilikaapiston. Minä söin päivälliseksi Pipsa Possua jonka tytöt olivat minulle valmistaneet ja löysin jäätelöpaketin jääkaapista pakastimen sijaan. Nauroin siskoni kanssa vedet silmissä meidän yhteisiä typeriä asoita. Metsästin kotidopplerilla kerrankin jonkun muun kuin oman vauvani sykkeitä. Pumppasin innolla maitoa pakkaseen huhtikuuta varten, jolloin täytän 25 vuotta ja menemme Antti Tuiskun keikalle. Aloitimme Ilonan kanssa pulloharjoitukset edellä mainittua keikkaa silmällä pitäen, mutta myös siksi että voin vaikka joskus viedä isommat tytöt uimaan. Näitä asioita olen tällä viikolla tehnyt. Arkisia, ihania asioita. Niin tavallisa ja tylsiä mutta samalla niin rakkaita.
Sen lisäksi olen pessyt miljoona koneellista pyykkiä ja juonut saman määrän kahvia. Tai siltä se ainakin tuntuu. Tajusin ettei helmikuuta ole jäljellä enää kovinkaan montaa päivää ja jokainen aamu on hivenen valoisampi mitä edellinen. Ihanaa, pian kevät on täällä. Mutta vielä ihanampaa on elää tätä elämää juuri nyt. Vaikka vähän silmäpussit ja takut tukassa jo näkyvätkin.
P.s Kannattaa ottaa seurantaan minun Instagram tili jos arkiset kuulumiset kiinnostaa enemmänkin. Sinne päivittyy enemmän tälläisiä pieniä arjen hippusia meidän elämästä. Vaikka olen kyllä päättänyt niitä lisätä myös taas tänne blogin puolelle. Tälläisestä arkisesta höpötyksestä kun tämä koko juttu on lähtenyt vuosia sitten liikkeelle.
Lähetä kommentti
Kiitos kun kommentoit <3