sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Bloggaaminen, asia josta en luovu edes kiireen keskellä.

Kuinka sinä jaksat ja ehdit blogata noin usein kolmen lapsen kanssa?


Jaksan, jaksaisin enemmänkin. Mutta pakko myöntää, että en todellakaan meinaa ehtiä.


Ulko-ovi pamahti juuri äskön kiinni ja perheestä kolme lähti mummilaan kyläilemään. Minä jäin Ilonan kanssa kotiin, jotta ehtisin kerrankin istua rauhassa tietokoneella tekemässä hommia. Minä rakastan tätä bloggaamista ja se on suuri osa minua, mutta pakko todeta että vuorokaudesta alkaa tunnit loppua kesken.Silti pidän tästä kynsin ja hampain kiinni, koska tämä on se minun juttuni.

Perjantaina kirjoittelin siitä, miten opettelen olemaan hivenen itsekkäämpi ja tämä on yksi niistä askelista siihen itsekkyyteen. Minä aion tehdä itselleni aikaa blogata. Itsekkäästi opettelen jäämään kotiin joskus, kun toiset lähtevät kylään. Itsekkäästi opettelen laittamaan huoneen oven kiinni, jotta saan hetkeksi keskittyä näihin blogihommiin. Tämä on minun harrastukseni, se minun oma aikani kaiken tämän kiireen keskellä.

Joku sanoisi että lopeta, jos aika on niin kortilla. Mutta pointti on siinä, etten minä halua lopettaa. En edes vähentää. Bloggaaminen on niin suuri osa minua. Rakastan kirjoittamista kaikkine kirjoitusvirheineen. Tämä on se minun hengähdyspaikkani, ilmainen terapeuttini ja paras vertaistukeni kiireisen ja joskus vähän raskaan, mutta ennen kaikkea ihanan perhearjen keskellä. Ja tästä minä en ole valmis luopumaan vaikka välillä tuntuu, että hommat hoituvat ärsyttävässä kiireessä.

Vaikka nostan pientä palkkaa kirjoituksitani, en ikinä ajattele tämän olevan työtä. Jos osaisin ajatella niin, en ehkä kokisi niin huonoa omatuntoa siitä, kun istun tietokoneella. On ihan okei olla itsekäs ja tehdä omia juttujaan kotona, vaikka lapset olisivatkin hereillä ja leikeissään. Mutta helpommin osaisin olla itsekäs, jos voisin sanoa tekeväni töitä. Vaikka tavallaan tämä on sivutyöni, en osaa ajatella sitä työnä. Koska rakastan tätä ja ihan oikeasti nautin tästä. Eihän työstään voi tykätä niin paljon. Vai voiko?

Olen varovaisesti haaveillut siitä, että löytäisin itselleni unelma-ammatin bloggaamisen kautta. En tarkoita sitä että bloggaisin ammatikseni, - toki sekin olisi ihan huippua mutta ehkä vähän mahdotonta tai ainakin kovan työn takana - mutta rakastan kaikkea mitä tähän liittyy. Tämä on ehdottomasti se minun juttuni, josta pidän niin kovasti että joskus tämä menee hyvien yöunien edelle. Löydänkö joskus jonkun ammatin, jossa koen tätä samaa tekemisen paloa kuin tässä mitä nyt teen täysin vapaaehtoisesti ja omalla ajallani? En osaa edes vielä oikein sanoa mikä tässä hommassa niin kovasti vetää puoleensa, mutta ehkä ehdin selvittämään sen tämän äitiysloman ja hoitovapaan aikana. Ja sen oivalluksen jälkeen osaan ehkä jo vähän tietää mikä minusta tulee isona?

Nyt aloitan ne hommat mitä minun oikeasti piti tehdä eikä jaaritella näistä haaveistani ja ajatuksista bloggaamisen liittyen. Toisaalta tämä tässä hommassa on juuri parasta; koskaan ei tiedä milloin ajatus ja teksti lähtee luistamaan ihan tuosta vain. Minulla on pieni ruutuvihkoni täynnä mietelauseita ja suunnitelmia tulevista postauksista, joita kiireen keskellä kirjoitan ylös odottamaan että pääseen koneelle istumaan. Mutta parasta on oikeasti vain istua ja antaa näppäimistön sauhuta siitä, mikä päässä juuri silloin pyörii.

Ei, enpä aloitakkaan kirjoittamista. Luova tauko Netflixin ja vauvahuurujen parissa. Ilona heräsi!


Ihanaa sunnuntaita kaikille!<3


4 kommenttia

  1. Älä lakkaa bloggaamasta, koska mihin muuten me lukijat voisimme paeta tätä arkea vähäksi aikaa kun saamme lueskella mukavia postauksia. Oma arki tuntuu joskus jokaisella varmasti sellaiseslta että tekee mieli kadota johonkin siitä arjesta että saisi jotakin muuta ajateltavaa hetkeksi... Niin ei näe niitä pyykki tai lelukasoja jotka lojuu joka nurkassa.
    Voi hetkeksi ummistaa silmänsä villakoirilta vaikka ne vikisee siellä nurkissa ja odottaa ulospääsyä. kiitos kun kirjoittelet

    VastaaPoista
  2. Joo älä missään nimessä lopeta, sun jutut huippuhyviä! Sulle kirjoittaminen ns.henkireikä pikkulapsiperheen pyörityksessä, mulle taas sun ja muutaman muun ihanan bligin seuraaminen. Vertaistuki paras tuki. Jatka samaan malliin! :)

    VastaaPoista
  3. Laura, Tehtävänimikkeenä Laura.7. maaliskuuta 2018 klo 23.36

    voi kiitos ihanasta kommenstista<3 ihanaa kun olet siellä!

    VastaaPoista
  4. Laura, Tehtävänimikkeenä Laura.7. maaliskuuta 2018 klo 23.36

    kiitos ihanasta kommensita<3 enkä ole kyllä katoamassa mihinkään, sen lupaan!<3 kiitos kun jaksat lueskella!

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit <3

© Tehtävänimikkeenä Laura. Made with love by The Dutch Lady Designs.