Imetys haasteita.

2,5 kuukautta täysimetystä takana. Ensimmäiseen imetystavoitteeseeni on alle 2 kuukautta ja luottavaisin mielin uskon onnistuvani siinä. Katsotaan miten käy! Imetys on kuitenkin ollut kaikkea muuta kuin ihanaa ja helppoa, joten ajattelin kertoa omista haasteistani ja taistelustani. Vertaistuen ja ehkä jokusen vinkin takia.

Ensimmäinen haaste tuli vastaan heti synnytyksen jälkeen. Kun maito nousi rintoihin tuli niistä aivan kivikovat pallot. Ilonan oli vaikea saada kunnon imuotetta ja nännit haavautuivat ihan verille asti. Jokainen kerta kun imetyshetki alkoi, irvistin kivusta. Siitä kuitenkin selvittiin, nännivoiteen ja ajan kanssa. Kolmisen viikkoa taisi mennä ennen kuin imetys oli kokonaan kivutonta.

Alusta asti maitoa on tullut myös paljon ja vauhdilla. Ilonan on ollut aina aika hankala syödä, kun maitoa suihkuaa hänen suuhunsa kovaa vauhtia imetyksen aluksi. Kun imetys on jatkunut hetken, rauhoittuu myös maidontulo. Varsinkin nyt suihkut ovat pienentyneet, kun vihdoin 2,5 kuukauden jälkeen maidontulo vastaa aikalailla tarjontaa eikä tissit ehdi täyttymään imetysvälien aikana ihan pinkeiksi. Siitäkin huolimatta aina hetken imetyksen alkaessa suihkuaa ja kunnolla.

Kun maitoa suihkuaa kovaa aina aluksi, Ilona ei suostu syömään helposti väsyneenä. Pirteenä, kyllä. Puoli unessa, kyllä. Mutta kun väsykitinä alkaa on imetys liian myöhäistä. Hän ei jaksa väsyneenä niellä niin niin nopeasti ja keskittyä syömiseen niin paljon mitä suihkutissit vaativat. On siis aina pakko nukuttaa Ilona pienille torkuille tai unen rajamaille ennen kuin imetys onnistuu. Helpommin sanottu kuin tehty, kun toinen yleensä on jo nälkäinen siinä kohtaa.

Nälkää ei myöskään voi yhtään ennakoida. Hän syö kun on nälkä ja suuttuu tulisesti jos ei ole nälkä ja rintaa kehtaa edes tarjota. Huuto alkaa jo oikeastaan siinä kohtaa, kun lasken hänet syliini imetysasentoon. On siis ihan turha yrittää imettää ennen kuin väsymys iskee. Syöntiväli on aika lailla pari tuntia tällä hetkellä.

Iltaisin maidon heruminen on aika tiukassa. Ilona on tottunut siihen, että maidontulo käynnistyy heti kuin hieman edes imaisee rinnasta. Nyt kun maidontulo tasaantui niin heruminenkin hidastui. Erityisesti iltaisin voi mennä jopa muutama minuutti ennen kuin maitoa alkaa tulemaan kunnolla. Iltaisin pitääkin useasti pomppia, tanssia, laukeskella ja sählätä Ilona rinnalla jotta hän malttaa hermostumatta odottaa herumiseen asti. Eikä kyllä yleensä jaksakkaan. Sitten raivotaan ja imetään vuorotellen siihen asti, kunnes heruminen käynnistyy. Tai otetaan välissä pienet torkut jos imetyksestä ei kerta kaikkiaan tule mitään.

Isot tissit sekä pienet ja lyhyet nännit tuovat aivan omat ongelmansa. Kuin myös se, että kun imettää toisesta rinnasta alkaa heruminen myös toisesta. Kun vauva päästää hengähdystauon ajaksi tissistä irti, suihkuaa maitoa milloin mihinkin. Positiivista on se, etten pelosta huolimatta ole saanut yhtään rintatulehdusta tai muutakaan fyysistä ongelmaa kiusakseni imetyksen takia.

Että niin, hankalaa on edelleen mutta kaiken vaivan arvoista. Ruoka on aina mukana, aina lämmintä ja aina ilmaista. Mutta jos joku kehtaa sanoa, että imetys on niin kamalan helppoa ja vaivatonta pulloruokintaan verrattuna - kuten minä esimerkiksi ajattelin ennen - niin saatan heittää muutaman vasta argumentin asiaan. Puolensa ja puolensa, mutta imetys ainakin on ollut tähän asti kaikkea muuta kuin helppoa. Vaikka kyllä osa päivän imetyksistä on niitä seesteisiä sohvannurkka hetkiä, niin myönnän hyvin useasti olleeni epätoivon partailla tarttumassa tuttipulloon. Myönnän olleeni katkera kun perheen toinen osapuoli pääsee niin helpolla kun minä tanssin ja taiteilen ympäri asuntoa jotta saan Ilonan syömään. Mutta myönnän myös sen, että kaikesta taistelusta huolimatta tässä on sitä jotain ainutlaatuisen ihanaa ja upeaa jonka eteen taistelen aina vain. Enkä ole hevillä luovuttamassa, kaikesta nurinasta huolimatta.