lauantai 21. huhtikuuta 2018

60 denierin tukisukkikset ja pullo punkkua.



Tänään on se the päivä, jota on odotettu jo kuukausia! Lippu on ollut kaapissa jo ennen synnytystä. Tätä päivää varten olemme treenanneet tuttipullosyöttöjä. Äiti lähtee keikalle ja juhlimaan synttäreitään!

Kun äiti lähtee ensimmäistä kertaa viihteelle, ostaa hän paksut tukisukkahousut. Röllykkä lyttyyn ja menoksi! Kainalossa pullo punaviiniä, kassissa kertakäyttömuki. Muki ei suinkaan ole pulloa varten, vaan sitä kun yleisissä vessoissa ei aina ole lavuaaria johon hän voisi sitten tyhjentää tissinsä.

En olisi vuosia sitten uskonut, että kun lähden juhlimaan 25-vuotis synttäreitäni ostan mahdollisimman paksut tukisukkahousut. Mustana ja paksuna, ettei suonikohjut paista sääristä läpi. Tukisukkikset, että saan kolme lasta kasvattaneen vatsa röllykkäni pidettyä aisoissa kun illan aikana nautittu alkoholi turvottaa vatsani.

Ehkä huomaa, että tätä on odotettu? Innostuksesta huolimatta pakko sanoa, että myös stressaan iltaa ja ennen kaikkea yötä. Miten täällä kotona mahtaakaan sujua?



Tuttipullo kelpaa paremmin kuin hyvin ja Ilona on nykyään muutenkin aika helppo vauva. Testasimme vielä keksiviikkona, että pullo varmasti kelpaa kun tajusin ettei sitä ole yli viikkoon käytetty. Silti jännitän, miten yöllä vauva rauhoittuu pullolle nälkäkiukun iskiessä?

Pakko myöntää, että mietin myös itsekkäästi sitä miten pystyn rentoutumaan? Miten osaan olla vilkuilematta puhelinta koko ajan? Kun toisaalta tiedän että täällä kotona pärjätään todella hyvin. Ainakin uskon niin, olemmehan jo harjoitelleet sitä monta kertaa.

Pienestä stressin poikasesta huolimatta odotan tätä iltaa niin paljon! On ihanaa, kun saa oikein tuntien edestä viettää aika hyvässä seurassa ilman, että minun velvollisuutenani on palvella ketään. On ihanaa kun tunteihin en kuule sanaa äiti. Tai kuulen omasta suustani koska menen äitini kanssa. Kotiäitiys on ihanaa, mutta on myös rankkaa olla lapsissa kiinni kaksneljäseiska. On rankkaa koko ajan vastata jonkun muun tarpeisiin ja tavallaan aina unohtaa ne omat tarpeensa. Ihminen on pohjimmiltaan aina hivenen itsekäs, äitinä siitä joutuu aika tavalla joustamaan.

Tänään aion keskittyä tunteja vain itseeni. Aion nauttia hyvästä seurasta ja viinistä. Aion tanssia niin että suonikohjut paukkuu. Aion hetkeksi unohtaa vastuun ja olla se hivenen vastuuton 25-vuotias joka arkisin peittyy suurimmaksi osaksi äitiyden viitan alle. Tänään aion olla vain minä, en äiti.
Paitsi että ensin vietän päivän Mimin & Kukun keikalla lasten onnesta nauttien.

Sen jälkeen on sitten peto irti.


2 kommenttia

  1. Kyllä äiti-sana kuuluu tähän iltaan, kun äitis lähtee mukaan sua vahtimaan 🤣🤣

    VastaaPoista
  2. Laura, Tehtävänimikkeenä Laura.2. toukokuuta 2018 klo 1.44

    No niin niin ;)

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit <3

© Tehtävänimikkeenä Laura. Made with love by The Dutch Lady Designs.