Ensimmäinen imetykseni kesti pari viikkoa. Toinen pari kuukautta. Nyt kolmannella kerralla halusin onnistua ja asetin itselleni tavoitteeksi täysimettää ensimmäiset neljäkuukautta. Hammasta purren ollaan menty ensimmäiset kolme kuukautta, mutta nyt uskallan ehkä iloita että kyllä se tästä luonnistuu. Tällä hetkellä imetys sujuu todella hyvin!
Neljän kuukauteen on mahtunut paljon epätoivon hetkiä. Ahdistusta, kipua ja itkua. Nyt kuitenkin kun pari viikkoa on mennyt todella hyvin, tuntuu että ehkä me selviämme imetystaipaleesta ihan hyvillä mielin. Jotain on tapahtunut, ja suurimman osan ajasta Ilona ihan viihtyy rinnalla. Pientä rintaraivoa on havaittavissa jos heruminen kestää kauan, mutta muuten tuntuu että ehkä meidän imetystaival voi oikeasti vähän helpottua.
Olen onnellinen, että haasteista huolimatta olen jaksanut taistella imetyksen kanssa. On upeaa huomata, kun vauva kasvaa vain minun maidollani. Juuri sillä parhaalla, hänelle räätälöidyllä maidolla. Imetys on haastavaa, mutta samalla niin helppoa. On kätevää kun ruoka on aina mukana ja aina valmiina ilman mikroa. Joskus maitobaarin pitää vähän laulella, tanssia ja pomppia jotta maito menisi asiakkaalta alas, mutta siitä on selvitty.
Toivon, että täysimetys jatkuu vielä jopa sen kaksi kuukautta. Toivon, että imetys jatkuu jopa sinne yli vuoden ikään asti. Vaikka alle kuukausi sitten olin jo viittä vaille valmis luovuttamaan, niin nyt kun imetys sujuu hyvin on alkanut taaperoimetyskin houkuttamaan. En ole koskaan ehtinyt ajattelemaan minkä ikäisen lapsen imetyksen haluaisin lopettaa. Imetys on aina loppunut minun tahdostani riippumatta tiedon puutteen vuoksi. Nyt kuitenkin, kun kaikki sujuu niin mainiosti olen toiveikas; ehkä minä nyt kolmannella kerralla saan oikeasti imettää niin kauan kuin se minulle ja vauvalle sopii.
Olen joskus ihmetellyt miksi ihmiset jaksavat jauhaa imetyksestä. Mutta nyt vasta kun olen saanut jo kuukausia kokea imetyksen salat ja vaivat niin ymmärrän. Kaikessa kamaluudessaan onhan se aika upeaa hommaa.
Oi, onnea!! Tosi upeen pitkälle ootte päässeet 😊👍❤
VastaaPoistaHienoa!
VastaaPoistaImetystaipaleensa alussa takkuilevaa äitiä on aina niin vaikeaa auttaa ja tsempata. Se koetaan helposti propagandaksi ja painostukseksi.
Vaikka tästähän kaikki vain yrittävät kertoa: että kannattaa kestää. Ja vähän taistella.
Vaikka itse olen suurimmaksi osaksi "onnistunut" kaikki lapseni imettämään niin silti koen kyllä imettämisestä paasaamisen kamalana asiana. Kuitenkin pitäisi muistaa se, että jokainen lapsi on yksilö ja toisille lapsille se äidinmaito nyt vaan ei ole riittävä energianlähde puolivuotiaaksi asti. Ja kun on näitä hienoja ylilyöntejä (asiassa kuin asiassa), että viivästytetään vielä sen puolenvuodenkin iän jälkeen kiinteiden aloittamista, koska äidistä se maito nyt vaan on se juttu, tärkeämpi kuin oikea ruoka ja kun se imettäminen on niin paljon "helpompaa" kuin ruuan tarjoaminen.
VastaaPoistaMinusta imettämisen pitäisi olla jokaisen henkilökohtainen asia ja jokainen toimii kuten parhaaksi (lapsensa edun mukaisesti) näkee toimia.
kiitos!<3
VastaaPoistatoi on kyllä ihan totta! Imetys on tosi arka aihe !
VastaaPoistatoi on kyllä totta, liika on liikaa! :) mä lähinnä tarkotin tässä sitä, että olen ihmetellyt mitä niin hienoa siinä iemttämisessä muka on, kun sitä niin hehkutetaan että on maailman parasta, myös siis äidille .D
VastaaPoista