Liian aikaiset, mutta ihanat aamut.

Äiti huomenta, kuului lastenhuoneesta tänään aamulla kello 5.50. Kiitos kevät! Olet ihana kaikessa valoisuudessasi, mutta saat lapseni heräämään aina vain aikaisemmin.

Vaikka ennen kuutta ei tekisi mieli herätä - varsinkaan kun on yöllä taas imettänyt ehkä sata kertaa - on niissä rauhallisissa ja hitaissa aamuissa sitä jotain. Ei ole kiire mihinkään, ei edes ulos koska kello on yksinkertaisesti vain liian vähän. Ei ole kiire aamupalalle, kello on niin vähän. Vetelehdimme aamun ensimmäiset tunnit aina yöpuvuissa, katsomme piirrettyjä ja syömme rauhassa aamupalan.

Siitä pikkuhiljaa lapset lähtevät leikkeihin ja minä kotitöihin. Kunhan saan ensin kitattua puoli pannullista kahvia. Ei äidin päivä muuten lähde käyntiin.

Vaikka valoisuus saa aikaan aikaiset heräämiset lapsiperheissä, on siitä myös ihan älytön hyöty. Näin väsyneen vanhemman näkövinkkelistä! On ihan eri asia herätä kuuden jälkeen, kun ei tarvitse edes sytyttää valoja. Jos olisi talvi, olisi pimeys tappavaa vielä tunteja.

Ennen kuutta heräsi isoin lapsista. Juuri kun hän oli torkahtamassa uudelleen, kiljaisi perheen pienin kainalostani aamutervehdyksensä. Eilen opittiin kunnolla kääntymään - tätä yritettiin treenata myös koko yö.. - joten eikun äiti ylös sängystä ja lattialle leikkimään!

Vaikka päivä alkaa aikaisin, ei se kai niin haittaa. On oikeasti aika upeaa herätä siihen valoon ja iloisiin lapsiin. Varsinkin tässä ihanassa kodissa, minä niin rakastan tätä valoisuutta joka meidän kodissa on! Vaikka valkoiset seinät huutavatkin tyhjyyttään vielä. Mutta tehdään ensin nyt tuo piha, ja mietitään sitten sisustaa. Suurin osa kesästä menee kuitenkin ulkona! Ja edellispäivänä meille tuotiin suuret kasat multaa, joten eiköhän lähipäivien ja viikkojen ohjelma ole jo suunniteltu.

Ihanaa viikonloppu kaikille! Meillä se menee - yllätys - multaa kärräten ja lapioiden!