Aloitetaan ihan alusta. Kun saavuimme synnäriltä kotiin, olivat isosiskot tietenkin ihmeissään. Äidin maha oli poissa ja sylissä pieni vauva. Joka ei tehnyt mitään. Hän oli tylsä. Hän ei leikkinytkään. Hän ei liikkunut eikä hän puhunut! Tylsää! Eli toisinsanoen vauvasta ei ihan niin paljon välitetty, kuin olin ajatellut. Keskimäiselle oli hieno uusi titteli isosisko, mutta vanhimmalle sekin oli jo tuttu juttu.
Me vanhemmat saimme kuitenkin oman osamme ensimmäisten päivien aikana. Onneksi Tino oli isyyslomalla, joten isommillekkin lapsille riitti aina yksi aikuinen vaikka vauva vaatisikin juuri sillä hetkellä huomiota. Huomasin, että molemmat lapset kiukuttelivat enemmän ja herkemmin mitä yleensä. Toki heihin iskeneellä kuumeflunssalla saattoi olla myös vaikutusta asiaan. Olimme koko perhe vähän väsyneitä ensimmäisen viikon.
Isosiskojen kiukuttelut kesti kuitenkin vain viikon verran. Sen jälkeen heistä on kuoriutunut maailman parhaimpia ja ihanimpia isosiskoja. Tai oikeastaan sitä he ovat olleet alusta saakka, vauvan turvallisuuden puolesta ei ole koskaan tarvinnut olla huolissaan. Kaikki kiukku ja mustasukkaisuus on purkautunut meihin aikuisiin ja kahden uhmaikäisen kanssa on vaikea sanoa, mikä kiukku johtuu mistäkin.
Heti ensimmäisenä aamulla he tulevat kurkkimaan pikkusiskoa sängyssä. Vooiiii söpö vauva, ihana Ilona huudot täyttävät olohuoneen kun vauvan pää kurksitaa makuuhuoneemme ovesta. Meillä on sellainen hauska tapa, että jos vauva herää myöhemmin kuin me muut "kurkkaa" hän ovesta ja huutaa huomenta sikkot! Pöhköä, mutta hulvatonta siskojen mielestä.
He ovat huolissaan jos eivät tiedä missä vauva on. Kerran kun tulin kirpputorilta ja vein niin vauhdilla turvakaukalon olohuoneeseen etteivät he nähneet, olivat se ihan huolesta soikeena. Äiti jätitkö sinä siskon kirpputorille!?
He kertovat Ilonalle että rakastavat häntä. He kannustavat vieressä, kun toinen yrittää kääntyä. He tuovat leluja ja tutteja. He paijaavat päätä ja viihdyttävät. He keksivät hassuja lempinimiä toiselle ja odottavat innolla leikkiseuraa.
Äiti Ilona varmaan haluaisi tisukkaa, kuului kerran uninnen toteamus keskellä yötä, kun vauva hieman kitisi ennen kuin suostui rinnalle. Talossamme asustelee kaksi aivan upeaa isosiskoa. Olen niin ylpeä heistä!
Meillä on kyllä upeat, ihanat ja kiltit tytöt kaikesta uhmapurnaamisestani huolimatta. Miettikää nyt miten upeasti he ovat ottaneet uuden ihmisen meidän perheesemme. He rakastivat häntä ihan alusta asti. Olen taas kerran saanut ihailla miten upeiden lasten äiti saan olla. Kaikki on mennyt niin helposti ja hienosti! Varsinkin, kun ottaa huomioon myös sen että vauvan syntymän lisäksi oli uusi koti ja muuttokin siinä vielä.
Upeat lapseni. Meidän upea tyttötrio.
Aivan ihana postaus. Elän hyvin saman kuuloista elämää, ihanan tyttötrion äitinä. Nuorin 4kk ja ylpeät isosiskot 5v ja 3v 😍 kaikkea hyvää tuleviin päiviin ja pitkää pinnaa uhmakohtausten selvittämiseen 😅
VastaaPoista