Yksi niistä syistä miksi meillä on useampi lapsi

Sisarukset tappelevat keskenään, sen tietää kaikki. Kyllä minäkin sen ihan omasta kokemuksesta tiedän, miten raivostuttava se oma sisko voi olla. Raivostuttava, mutta samalla rakas. Kokemuksestani huolimatta välillä ajattelen noiden kahden isomman vihaavan toisiaan. Tai ainakin hyvin paljon ovat kyllästyneet katselemaan toistensa naamoja. Siltä se aina välillä - nyt viimeiset pari viikkoa lähes päivittäin - tuntuu. Ja sitten kuitenkin tulee se yksi hetki, joka todistaa että he ovat ihan tavallisia toisiaan ärsyttäviä mutta täysillä rakastavia siskoksia. Eilen oli taas tälläinen hetki. Luojan kiitos, nimittäin viimeiset kaksi viikkoa tuntuu että he ovat tapelleet aamusta iltaan.

Me ostimme tämän neljän makuuhuoneen talon sillä ajatuksella, että kaikille lapsille on sitten omat huoneet. Heti muutettuamme kuitenkin tytöt ilmoittivat etteivät tahdo nukkus erikseen, vaan samassa huoneessa. Tai oikeastaan pienempi ilmoitti, isompi oli hivenen pettynyt kun ei saanutkaan sitä omaa huonetta. Eilen illalla kuitenkin meidän kolme vuotias ilmoitti, että hän tahtoo yksin omaan huoneeseensa. Tämä selvä, me siirsimme patjan huoneen lattialle ja löimme isin kanssa vetoa montako minuuttia menisi ennen kuin tulisi isosiskoa ikävä. Vaan ei mennyt tapahtuma ihan niin miten ajattelimme.

Isosisko huuteli monta kertaa illalla, että muistathan lukea pikkusiskolle iltasadun. Varmisteli, että toinen saa iltasadun ja pärjää huoneessaan. Kun sain sadun luetuksi, menin suukottamaan isosiskoa joka kuunteli huoneessaan äänikasetilta joulusatuja. Sängystä kuului pieni nyyhkytys minulla on niin kova ikävä siskoa. Otin isosiskoa kädestä ja menimme pyytämään pikkusiskoa takaisin omaan sänkyynsä koska siskolla oli niin ikävä.

Mutta pikkusisko ei halunnutkaan omaan sänkyynsä. Isosisko siirtyi myös patjalle "leikkihuoneen" lattialle. Pienempi kysyi miksi sinä itket? Koska minulla oli niin kova ikävä sinua että ihan suretti.

Herkkä hetki meni kuitenkin ohi - näin äidin näkökulmasta katsottuna - alta aikayksikön ja alkoi se normaali iltapelleily ja höpöttely pehmolelujen kanssa. Tunnin he jaksoivat, kunnes tuli pyyntö päästä omiin sänkyihin.

Voi siis olla, että menee hetki ennen kuin lastenhuoneet saavat asukkinsa. Ehkä meillä kohta on kerrossänky ja yksi lastensänky tungettuna samaan huoneeseen kun tytöt tahtovat kaikki kolme olla yhdessä.

Vaikka välillä revin hiuksiani noiden kahden isomman kinasteluiden ja tappeluiden kanssa, niin nämä hetket muistuttavat siitä yhdestä syystä miksi ihmeessä me olemme halunneet kolme lasta.

Siinä siskossa on sitä jotain. Niin hyvässä kuin pahassakin.