keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Kun sormiruokailu pelottaa.





Haluaisin antaa lapseni sormiruokailla. Haluaisin kovasti oman ruokarauhan ja olisi kiva kokeilla jotain uutta tuttujen soseiden tilalle. Kaiken lisäksi Ilona vaikuttaa siltä, että ruokailisi mielummin itse. Soselusikalle käännetään pää, kun taas kaikki omasta kädestä menee innokkaasti suuhun. Tai ainakin sinne päin, yleensä lattialle päätyen.

Minä niin haluaisin. Hän niin haluaisi. Mutta minua pelottaa!

Tiedän, että vauvan yökkäysrefleksi on paljon herkemässä kuin aikuisen ja tulee jo suun etuosassa. Eikä se tarkoita vielä mitään kamalaa, päinvastoin. Hiljainen lapsi ruokapöydässä on vaaran merkki. Mutta silti joka kerta, kun se tulee, sydän hyppää kurkkuun.

Eilen tein Ilonalle simppelin sormiruokakeittiön ohjeella puurorieskoja. Ilona innoissaan hypisteli ikiomaa leipäänsä, liiskasi sitä pöytään ja yllättävän iso osa siitä päätyi suuhun asti. Sitten ilmeisesti jo suussa pehmiintynyt palanen juuttui kitalakeen ja alkoi ihan kamala yökkiminen. Eikä pala irronnut.

Vaikka pala ei ollut lähelläkään henkitorvea, pelästyin. Tyttö ei saanut kunnolla henkeä koska yökki jatkuvalla syötöllä palaa irti. Se ei irronnut, joten lopulta kaivoin sen sormilla irti. Lopulta kuulostaa pitkältä ajalta ja siltä se tuntuu. Vaikka koko tilanne ei voinut montaa sekuntia kestää.

Minä pelästyin ihan hirveästi, vaikka toisaalta koko tilanteen ajan tiesin ettei olisi hätää ja yökkimisrefleksi olisi ihan normaalia. Silti, kun toinen siinä pää punaisena vain yökkii ja yökkii alkaa pikku hiljaa tuskahiki nousta.

Minulla olisi leipää vielä jääkaapissa aamupalaksi ja Ilona rakasti sitä. Sitä päätyi enemmän mahaan kuin puuroa yleensä. Sormiruokailu vain pelottaa minua ihan älyttömästi!

No ehkä toivon, että äiti oppii samalla kun lapsi. Ehkä opin olemaan saamatta sydäriä joka kerta, kun yökkiminen alkaa tai ehkä Ilonan oppiessa kunnolla syömään se yökkiminen vähenee. Tai ehkä hän oppii soseiden makuun vähän paremmin...

Ilona on kyllä tällä hetkellä sitä mieltä, että ruoka on leikkimistä varten ja kyllä tissillä kasvaa. Ja onneksi meillä ei vielä kiire olekaan, kun ensi viikolla vasta tulee 6kk täyteen!

8 kommenttia

  1. Itse oon huomannut leivät ja rieskat yllättävän hankalaksi pienelle ruokailijalle, koska ne tuppaavat menemään suussa isoksi mössöksi joka liimautuu juurikin kitalakeen. Kokeile tarjota vaikka pehmeäksi höyrytettyjä kasviksia!

    Meilläkin aloitettiin nyt sormiruokailu, ja se yökkiminen on kamalaa. Muista kuitenkin, että ruokailussa tärkeintä on se että kaikilla on kivaa ja ruokailu on rentoa, oli kyse sitten soseista tai sormiruoista. Jos äiti vahtaa koko ajan sydän kurkussa lapsen syömistä, niin lapsikin aistii sen pelon :)

    VastaaPoista
  2. Sormiruokailu tuntuu minustakin kovin pelottavalta ja vauvani on sentään jo 8 kk. Puolivuotiaasta lähtien olen antanut maistella erilaisia vihanneksia yksittäin, mutta en kokonaisia aterioita sormiruokaillen koska tiedän, että se olisi mennyt vain leikkimiseksi. Nyt pitäisi jo tarjota rouheampaa ruokaa, joka sekin aiheuttaa yökkimistä nyt alkuun, onhan se ymmärrettävää kun ei ole niin tottunut. En haluaisi tehdä ruokailuhetkestä liian jännittynyttä, joten voi olla, että meillä kunnon sormiruokailu odottaa oikeaa hetkeä tai sitä kun olen tutustunut kirjallisuuteen aiheesta. Pääasia mielestäni, että lapsi saa syödäkseen ja kuitenkin myös tutustuttua itse syömiseen ja kyllä kaikki lapset oppivat syömään ns. oikeaa ruokaa ennemmin tai myöhemmin.

    VastaaPoista
  3. Hei! Liity facebookissa Sormiruokailijat-ryhmään. Saat varmasti sieltä hyviä ideoita, joita voit kokeilla turvallisesti. Esimerkiksi suht jankiksi keitettyä kaurapuuroa voi lapsi maistella ja tunnustella mielinmäärin :). Kasvikset saavat olla niin pehmeitä, että kun painat sormilla, ne menee muussiksi - näin ei ole hätää niidenkään suhteen. Omena on kovaa, mutta sitä voi vaikka raastaa. Eli monenlaisia konsteja on olemassa. Uskon, että lapsesi tykkää kun saa itse tunnustella, haistella ja maistella. Itse aikoinaan jouduin pakotetusti aloittamaan sormiruokailun, koska lapsi kieltäytyi soseesta ja syöttämisestä. Jälkeenpäin olen ajatellut, että hyvä niin. Sormiruokailemalla lapsi alusta asti tutustuu eri ruokiin, siihen että ne näyttävät erilaisilta ja tuntuvat samoin. Ei ole pelkkää eriväristä tasaista mössöä. Tutustu asiaan ja aloita pienesti, hyvä tuosta tulee!

    VastaaPoista
  4. Minuakin sormiruokailu pelottaa, esikoisen kanssa meni aika pitkään ennen kuin alettiin sitä toden teolla treenata. Esikoinen kun oli (ja on edelleen jossain määrin) vielä melkoinen sihtikurkku, joten sydän syrjällään sai aina seurata sivusta, kun söi.

    Kuopus täyttää huomenna puoli vuotta, joten sormiruokailun aloitus olisi taas pian ajankohtaista. Luulenpa, että hänenkin kanssaan mennään soseet edellä, ja pikku hiljaa totutellaan syömään isompia paloja. Kyllä ne kaikki oppivat ennemmin tai myöhemmin!

    VastaaPoista
  5. Laura, Tehtävänimikkeenä Laura.28. kesäkuuta 2018 klo 21.23

    hyvin sanottu, se tosiaan on tärkeintä! <3 olen nyt antanut pehmeitä kasviksia sekä banaania ja ne tuntuu oelvan ihan ok yökkimisen kannalta.

    VastaaPoista
  6. Laura, Tehtävänimikkeenä Laura.28. kesäkuuta 2018 klo 21.24

    todella hyviä ajatuksia, minullao n tällä hetkellä aika samanlaisia! :) nyt jotkut ruuat menee sormilla, suurin osa ei koska haluan että voin olla rennoilla mielin ! :)

    VastaaPoista
  7. Laura, Tehtävänimikkeenä Laura.28. kesäkuuta 2018 klo 21.24

    kiitos vinkistä, olenkin itseasiassa jo tuossa ryhmässä! :) hyviä sanoja, kiitos niistä! :)

    VastaaPoista
  8. Laura, Tehtävänimikkeenä Laura.28. kesäkuuta 2018 klo 21.25

    meillä myös nyt syödään enimmäkseen soseita, hedelmiä ja kasviksia menee sormilla mutta muuten soseena! :)

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit <3

© Tehtävänimikkeenä Laura. Made with love by The Dutch Lady Designs.