Onko frendit sarja monelle tuttu? Aika monelle varmasti, itsekin olen nähnyt kaikki kaudet jo ainakin 10 kertaa eikä niihin silti ikinä kyllästy. Frendeistä puhun siksi, että tässä tänä aamuna katsokaas tajusin, että äitiyteni on kuin Chandler Bing.
Nimittäin saatan hivenen - melkein aina - käyttää huumoria suojelumekanismina, kun meinaa heittää kuppi nurin lasten kanssa.
Kun et voi itkeä, niin naura. Ainakin jälkikäteen.
Lasten kanssa sattuu ja tapahtuu. Arki on ihanaa, mutta rankkaa. Mustahuumori tai ylipäätänsä huumori auttaa, kun meinaa mennä hermo. Kolttoset ja tapahtumat sillä hetkellä voi tuntua hermoja riipiviltä, mutta jälkikäteen aina naurattaa. Äitiydelleni ja lapsilleni nauraminen on taito joka pitää minut - kolmen alle 5 vuotiaan tytön äidin - järjissään.
Juuri tänään aamulla tytöt miettivät ja kyselivät miksi minulla on niin löysä maha ja löysät tissit. Olisin voinut pahoittaa mieleni faktojen laukomisesta - toki niin ettei lapset huomaa, eivät he millään pahalla - mutta sen sijaan jaoin tämän lasteni oivalluksen blogini Facebooksivulla sadoille ihmisille. Olihan se nyt hulvatonta kerrassaan!
Vaikka taas kerran lasten perintö pieneni.
Omasta mielestäni yksi parhaita puoliani on juuri se etten ota elämääni liian vakavasti ja osaan nauraa itselleni. Olen jalostanut tätä ajatustapaaa äitiyteen, vaikka pakko myöntää että sen oppimiseen meni hetki.
Ensimmäisen lapsen kanssa yritin olla täydellinen äiti ja kodin hengetär. Toisen lapsen kanssa tajusin, että kumpainenkin on mahdotonta joten opettelin nauramaan. Kaookselle, uhmaraivareille kaupassa tai ihan vaan sille, että nyt ei jaksa kasvattaa katsokaa Netflixiä. Ja voi että miten paljon rennompi ja mukavampi minun on olla!
Lasten kanssa on turha suunnitella ja suorittaa liikaa, kun ei ne suunnitelmat kuitenkaan onnistu.
Minä toivon, että saan tartutettua tätä hällä väliä asennetta lapsilleni. Itselleen nauraminen on maailman paras taito.
Naura. Lasten kanssa, lapsillesi ja itsellesi.
Lähetä kommentti
Kiitos kun kommentoit <3