Olen äiti joka kaipaa omaa tilaa ja aina vähän ärsyyntynyt siitä jos joku on koko ajan sylini ja seurani perään. Nyt kolmannen ja viimeisen vauvavuoden aikana tein lupauksen yrittää nauttia kaikesta mistä vain voi. Okei ei aina jaksa, mutta jo se pieni asennemuutos pään sisällä on auttanut paremmin kestämään univelkaa, taas kerran omasta elämästä luopumista ja toisten palvelijana toimimisen.
Tänään istuin Ilonan kanssa lattialla. Hän kiipeili syliini ja oli tyytyväinen vain siinä. Mietin hetken tiskivuorta, kaaosta ja tulevaa iltapalaa kunnes päätin nauttia siitä, joka meinasi alkaa ärsyttämään. Hän oli siinä. Ja hän tarvitsi minua enemmän kuin mitään muuta. Hän tarvitsi minua juuri siinä lattialla vain kiipeilytelineekseen. Mutta sillä hetkellä se oli pienelle vauvalle koko maailma.
Me istuimme siinä ihan rauhassa. Kaiken kaaoksen keskellä. Mietin kaipaanko vuosien päästä sitä, että ne lapset ovat siinä kainalossa vai harmittelenko kun koti oli aina silloin niin sekaisin eikä mitään ehtinyt tekeään keskeyttämättä. Ei tarvitse edes miettiä vastausta.
On se silti rankkaa, en väitä että tämä ajattelutapa muuttaisi sitä. Mutta sen pienen hetken se muutti ja alkava ärsytys vaihtui onneksi. Joskus se on vain asenteesta kiinni.
Ne arjen pienet ilot. Jopa siellä kaaoksen keskellä. Niistä kannattaa nauttia. Tai ainakin yrittää. Joskus se voi pelastaa päivän. Ja vaikka pelastaisi vain sen pienet hetken, niin se riittää.
Lapset ovat vain kerran pieniä, mutta me äiditkin elämme vain kerran. Nautitaan hetkistä. Yhdessä ja erikseen. Minä haluan oppia vielä paremmin nauttimaan juuri siitä mitä minulla sillä hetkellä on.
Vauvavuosi. Puolessa välissä ollaan. Puolen vuoden päästä haluan pystyä kirjoittamaan et vuosi oli rankka, mutta rakas. Haluan voida sanoa, että nautin kaikesta niin hyvin kuin olen voinut ja osannut. Tästä hetkestä ja taidosta nauttia siitä uskallan sanoa että oikealla tiellä ollaan.
Ihan totta. Asenne ratkaisee jo niin paljon. Monta kertaa ärsyttää se jos aiiina valitetaan kuinka on raskasta, on väsynyt ym. Aika menee kuitenkin niin nopeaa ja lapset vain kerran pieniä kuten sanoit :)
VastaaPoistaToi kuvassa oleva paita sopii sulle baitövei tosi hyvin! :)
VastaaPoistaAina välillä kun ipanoiden tempaukset ja tää Kiljusen herrasväki -meininki meinaa alkaa ottamaan hermon päälle, tulee mieleen erään vanhemman rouvan sanat. Meillä oli kirjoituspiirissä tehtävänä kirjoittaa lista asioista, joita toivoisi itselle. Minä toivoin tietty omaa rauhaa ja hemmottelua, mutta eräs iäkäs rouva olisi vain halunnut elää hetken taas vuosia, kun lapset olivat pieniä. Se sai ihan tosissaan ajattelemaan, että kaikessa raskaudessaan tämä on sitä aikaa, jota ikävöi sitten joskus, kun kukaan ei enää päivittäin tarvi minua.
VastaaPoistaTotta, ne hetket kun lapset ovat pieniä menevät loppujen lopuksi niin äkkiä ohitse. Onneksi niitä ikimuistoisia hetkiä tulee myös myöhemmin, kun lapset ovat isompia, nistäkin yritän ottaa kaiken irti aina kun mahdollista. Nyt tosin teen "surutyötä", kun vanhempi poikani on aikuistumassa ja jotenkin koen menettäväni hänet maailmalle. Olo on samaan aikaan haikea, surullinen, hämmentynyt mutta kuitenkin ylpeä siitä, että olemme kasvattaneet noin hienon miehenalun. Mihin katosi se pikkupoika? Nyt on tyttöystävä, paljon kavereita...tuntuu, että käy vaan kotona tankkaamassa ja nukkumassa...ja me vanhemmat olemme tietenkin hänen silmissään idiootteja. No, ei nyt ihan aina😊Ihanaa kesänjatkoa teille, ja voi että toi Ilona on söpö😍
VastaaPoistaMeillä on nyt 8kk ikäisellä pojalla tuo vaihe että äiti ei saa poistua näköpiiristä ja takiaisena kiinni koko ajan. Ensin oli suloista, sitten rupesi ärsyttämään.. mutta nyt olen myös alkanut ajatella että nautitaan nyt kun vielä tykätään halailla! 😊 Harmittaa vain miehen puolesta kun poika ei ole yhtä innokas häntä halailemaan iltaisin kun on kotona. Mutta ehkä sekin aika vielä tulee, sekä itseä että miestä ajatellen 😄
VastaaPoistaPs. Ihana kuva teistä!
Tykkään teksteistäsi tosi paljon! Blogisi on aito, rento ja täynnä sekä huumoria että hyvää pohdintaa. Itselläni on samanikäinen vauva joten tosi samanlaisia pohdintoja täällä 😁 Myös videot on kivoja. Ihanaa kesää koko perheelle!
VastaaPoista<3 Asiaa! Ihana teksti aiheesta, jossa itsellä paljon opittavaa, jos joskus meille toinen lapsi siunaantuu. Esikoisen vauvavuosi oli hyvin rankka itkuineen ja mahavaivoineen. Toivon hartaasti, että seuraava vauvavuosi olisi seesteisempi omalle pääkopalle.<3
VastaaPoistaToi on totta!. :) ihan liikaa tulee itsekin kyllä valitettua, pakko myöntää. Aina,ei kyllä siinä väsymyksessä jaksa ajatella positiivisesti :p
VastaaPoistaVoi kiitos! :)
VastaaPoistaOlipa ihanaati sanottu. Ja niin totta, aivan varmasti tätä aikaa kaipaa ennen kuin huomaakaan! :')
VastaaPoistaNiinpä, vaikean nopeasti aika kyllä menee! :)
VastaaPoistaJa kiitos, hän kyllä on! Ihanaa kesäö myös sinne<3
Kiitos! :)
VastaaPoistaJoo ei tätä positiivista ajattelua aina kyllä pysty, välillä ärsyttää ja saakin kyllä! :)
Voi kiitos paljon ihanasta kommentista! Ihanaa kesää myös sinne<3
VastaaPoista<3 toivottavasti toiveesi käy toteen! Minulla on kyllä sinällään ollut helppo olla seesteinen arjen keskellä, koska ilona oikeasti on todella helppo vauva :)
VastaaPoista