Eilen taas olis se päivä, että joku tunki kauniisti sanottuna halkoa ulos takalistosta. Siltä se tavallaan tuntuu, ovulaatiokipua on vaikea selittää. Kramppaa ja särkee. Takapuolessa.
Tällä kertaa kuitenkin särky ja turvotus alkoi viikko ennen ovulaation ajankohtaa. Ei kova särky, sellaista pientä nippailua alavatsalla joka pelottavan paljon muistutti raskauden ensimmäisiä oireita.
Naisen keho on ihmeellinen. Ja ironista kyllä nyt, kun raskaus ei ole todellakaan toiveissa olisi ovulaation bongaaminen helppoa kuin heinän teko. Turhauttavaa kärsiä näistä kivuista ja oloista "aivan turhaan" seuraavat 20 vuotta.
Onko jollain kokemusta, että helpottaako nämä kivut ajan myötä? Kun synnytyksestä on kulunut aikaa enemmän. Nimittäin syytän kyllä synnytystä tai raskautta näistä kivuista. Koska ennen esikoistani ovulaatio ei aiheuttanut mitään tuntemuksia ja jokaisen raskauden sekä synnytyksen jälkeen kivut pahenevat.
Nyt ne on luokkaa tarvitsen särkylääkkeen tai pari the päivänä. Sitten pari viikkoa ja saan kärsiä kuukautisista. On kivaa olla nainen. Sarkasmia. Ei todellakaan ole. Ainakaan parina hetkenä kuussa.
Olen miettinyt, että ennen lopullista ehkäisyä kävisin luovuttamassa munasoluja. Mutta kieltämättä monen munan kasvattelu on alkanut pelottamaan kivun vuoksi, kun yhdenkin kasvattaminen on tuskaa. Täytyy tutkia ja pohtia asiaa, kokemuksia saa myös kertoa!
Tämä kuukausi on nyt kärsitty. Seuraavaa odotellessa. Onneksi on imetys. Se sotkee, pitkittää ja poistaa tehokkaasti tätä ongelmaa! Ja toisaalta positiivisen ajatuksen voimalla selviää. Saan olla kiitollinen - vaikkakin kivulias - siitä, että kroppani toimii kuten pitääkin. Antaisin ovulaation heti jollekkin, jota sitä tarvitsee enemmän kuin minä. Siksi olen vakavasti alkanut harkitsemaan munasolujen luovuttamista.
Meillä on saman ikäinen tyttö kuin teidän Ilona. Hän on saanut alkunsa koeputkihedelmöityksellä, eli itselle tuo munasolujen kasvattelu pistoshoidoilla on tuttua.
VastaaPoistaEn kokenut sitä mitenkään järkyttävän kamalaksi, lähinnä epämiellyttävää turvotusta oli. Loppua kohti pistäminen kävi kipeämmäksi. Toki kaikki hoidoista tullut pieni kärsimys oli ihan mitätöntä lapsettomuuteen verrattuna, joten niihin hoitojen fyysisiin epämiellyttävyyksiin suhtautui aika vähättelevästi.
Hieno ajatus sinulta luovuttaa munasoluja. Jos se tulee ajankohtaiseksi niin ainakin oman kokemukseni mukaan stimulaatio on loppujen lopuksi aika helppo juttu. Keräys vähän inhottava. Sitä ei kannata liikaa pelätä. Itse sain kasvateltua lähes 30 munasolua, heh pitää olla ylpeä :) Mutta tietysti tässä asiassa jos missä on tärkeintä laatu eikä määrä.
Ovulaatiokipuihin en ikävä kyllä osaa enempää kommentoida, koska itselleni ne eivät ole ennestään tuttuja ja synnytyksen jälkeen kierto ei ole vielä palautunut.
Mulla sattuu ensin ovulaatio, yhteensä n. 1,5viikon ajan. Sitten pari päivää taukoa kivuista, alkaa keltarauhasen aiheuttamat polttelut (luultiin pari kertaa umppariksi ihan kirurgin kanssa!!). Poltteluista alkaakin sitten kauheat kuukautiskivut. 😥 Yhdistelmäehkäisypillerit auttoi näihin kaikkiin, nyt kuitenkin kielletty migreenin vuoksi. Minipillerit harkinnassa, toivon todella että ne auttaisi edes vähän... Toisen raskauden jälkeen pahentunut hiljalleen🙁
VastaaPoistaMulla kolmannen jälkeen aivan sama homma! Oviskivut jää välillä "päälle" niin että ei edes kerkeä helpottamaan kun jo menkkakivut puskee päälle! Ihan kamalaa :( Mulla myös piuhat poikki, niin ei edes hyötyä hankkia hormonaalisia ehkäsyjä rinnalle enkä edes kyllä tiedä lähdettäisiinkö niitä enää edes myöntämään.
VastaaPoistaYhdyn tähän täysin! Järkyttävät kivut. Ennen synnytyksiä oli kuukautiskivut, nyt on molemmat. Synnytyksestä 3 vuotta. Juuri tänään mietin, että kummankin raskauden alkaminen oli vaikeaa, Ei mitään käryä ovulaatiosta - niitä etsittiin tikuilla ja vaikka millä tuntemuksilla! No, nykyään on hyvinkin selkeää ja lapsiluku täynnä.
VastaaPoistaMusta ovulaatiokipujen koveneminen on luonnollista, koska evoluution näkökulmasta varmaan mitä enemmän lapsia sen vaikeampi naisen voi olla jatkuvasti harrastaa seksiä, jotta saa lisää lapsia 🙈
VastaaPoistaHei kiitos kun jaoit kokemuksesi! :) ihana kuulla positiivista ja miten ihanaa että teillä onnistui !!<3
VastaaPoistaVoi ei, kuulostaa toooosi kirjalta!!! :/ mulle ei myöskään hormoniehköisy oikein ole sopinut!toivotaan,että saksit avun minipillereistä jos päätät niitä kokeilla! :)
VastaaPoistaVoi ei, niin kurjaa!!! :/ aina ei todellakaan ole kivaa olla nainen
VastaaPoista!!!! Feel you! Lapsiluku täynnä ja voi miten helppoa se oviksem bongaus nyt olisikaan :p
VastaaPoista!!!! No mutta, tän on kyllä hei oltava totta!!!!! :D
VastaaPoistaMoi, Tähän oli mukava törmätä. Ihmettelen kovasti itsekin (lääkärissä käynyt kahdesti) näitä kipuja, mutta täytyy olla ovulaatiokipua. Mulla kestää noin viikon, ja alkavat jo viikon sisään kuukautisista, mutta minulla kierto onkin vain 26-27 päivää. Blogiasi täytyykin ruveta lukemaan, vaikuttaa kivalta. :)
VastaaPoistaMutta kiitos, että kirjoitit aiheesta. (Minulla kolme lasta ja ihan samat kokemukset kuin muutamalla kommentoineella, vasta nyt tunnen ovulaation oikein kunnolla.) Meillä on ehkäisykin kunnossa (mies hoiti), joten en varmaan rupea mitään pillereitä enää syömään ja lapsiluku on täynnä. Pärjään jopa ilman särkylääkkeitä, mutta viikko on pitkä aika ja vatsaakin turvottaa koko sen ajan. Tällä kertaa nippailee vasemmalla, mutta ensin oli muutama päivä sellaista yleistä alavatsakipua.
Hei onko sulla helpottanu yhtään nuo ovulaatiokivut ajan kanssa?? Täällä sama homma, kolme lasta ja aina kohentuneet per synnytys.. Nyt viimeisimmän jlkn tullu ehkä 9 kuukautiset ja ei vielä ainakaa näy lieventymistä kivuissa 🤦♀️
VastaaPoistaEi ole valitettavasti! Joku kuukausi saattaa olla helpompi ja taas välillä meinaa mennä toimintakyky ellei muista ottaa Buranaa ajoissa! :/ onneksi pajin kipupiikki helpottaa tunnissa!
Poista