Kaikki jutut sisarusrakkaudesta - siitä ei niin kuvasta puolesta - on täysin totta. Vaan enpä olisi uskonut, että kolmannen lapsen kohdalla se kiusa alkaa näin nuorena. Isommat tytöt eivät suinkaan kiusaa kuopustamme, vaan toisin päin. Vauva kiusaa isosiskoja!
Vaikka hänen kohdallaan se kiusaaminen on vaan rakkaudenosoitus toisia kohtaan. Kuten kai aina, kun sisarusrakkaudesta on kyse.
Heräämme Ilonan kanssa joka aamu ensimmäisinä. Hyvin usein isosiskot tulevat yöllä patjalle meidän makuuhuoneemme lattialle. Niin ettei makuuhuoneen ovea saa kiinni. Siinä on pienelle vauvalle aamuisin aivan liikaa houkutuksia!
Nimittäin parasta ikinä meidän 7kk ikäisen mielestä on hyppiä siskojen päällä. Vielä parempaa on, jos heidät saa aamulla herättää sillä tavalla.
Äitiiii onko täällä ketään!? Tule ottamaan Ilona pois!!! Kuului eräänä aamuna, kun ihan sekunniksi jätin torpedon lelukorinsa seuraan ja menin keittiöön keittämään kahvia. Rikollinen käytti heti tilaisuutensa hyväksi ja konttasi salamana herättämään nukkuvat siskonsa. Tänään aamulla hän yritti heti samaa, kun silmä vältti. Mutta minä olin nopeampi - valitettavasti - ja sain aikaan kunnon itkupotkuraivarin vauvassa. Kun se siskojen päällä hyppiminen ja tukasta repiminen on niin hauskaa!
Iltapäivän lepohetkenä tuo pieni kiusankappale taasen konttaa toisten huoneeseen pelleilemään ja häiritsemään päiväunia. Se ei isosiskoja haittaa tippaakaan, päinvastoin. On parasta kun voi jonkun pienen kiusankappaleen takia villiintyä silloin, kun pitäisi levätä.
Onhan tuo oikeasti niin kamalan suloista. Miten pieni ihminen voikaan rakastaa iisosiskojaan niin paljon. Ja onneksi isommat tytöt ovat kerrassaan upeita isosiskoja ja ymmärtävät toisen olevan vielä pieni ja siksi niin kovin hupsu.
Ja näin pikkusiskona toimimisen omakohtaisesta kokemuksesta voin todeta; eikö se ole vähän pikkusiskon tehtävä olla se ärsyttävä mutta niin kovin rakas?
Lähetä kommentti
Kiitos kun kommentoit <3