Teini-iässä liikunta jäi. Harrastukset jäivät eikä lenkkeily kiinnostanut. Aikuisiällä ei muka ollut aikaa, ei varsinkaan nyt kolmen lapsen kanssa. Välillä olen koittanut innostua lenkkeilystä, koska se olisi niin helppo tapa liikkua. Mutta rehellisesti sanottuna olen aina vihannut juoksemista. Kävely menee, mutta juokseminen ei. Lähinnä sen takia, että olen niin rapakunnossa.
Purnasin tänne tovi sitten huonoa kuntoani ja sain joltain ihanalta lukijalta vinkin sellaisesta kuin sohvaperunan juoksukoulu. Googleta niin saat kännykääsi yhdentoista viikon ohjeet joilla voit aloittaa juoksuharrastuksen. Joka viikko juoksu lisääntyy pikku hiljaa. Ohjelma sisältää myös vapaapäiviä sekä kävelylenkkejä. Yhdentoista viikon päästä sinun pitäisi jaksaa juosta kymmenen kilometriä. Kuulostaa hurjalta, mutta minä päätin että minähän aion vetää tuon juoksukoulun läpi. Vaikka hammasta purren.
Hyvä tässä uhota, varsinkin kun takana on vasta kaksi viikkoa. Mutta minä aion yrittää parhaani, tällä kertaa en aio luovuttaa. Kun se nettiin on kirjoitettu, se on pidettävä. Hah. Ja onhan kaksi viikkoa jo oikein hyvä alku!
Ehkä yhdentoista viikon aikana löydän taas rakkauden liikuntaan. Se on suurin tavoitteeni. Toki sen lisäksi, etten olisi enää niin rapakunnossa.
Nimittäin rapakunnossa tässä ollaan. Sen todisti jo juoksukoulun ensimmäinen päivä. Ensimmäisenä päivä piti kävellä 5 min, juosta 2 min. Kääntyä takaisin kotiin päin ja toistaa. Voin kertoa, että jopa kahden minuutin juoksu teki tiukkaa. Yh. Mutta vaikka alkukankeus loistaakin kauas, huomaan jokaisen lenkin kohdalla hivenen helpottavan. Pienin askelin, mutta kuitenkin. Juoksukoulu on myös tuntunut helpolta suorittaa, koska siinä todellakin edetään pienin askelin ja rapakunnosta huolimatta en ole lähelläkään kuolemaa, kun lenkki on suoritettu.
Koska olen luovuttaja, laiska sohvaperuna ja liikunnan vihaaja, on minulla oma pieni tsemppipurkki. Jokaisesta onnistuneesta viikosta laitan 20-15 euroa purkkiin. Jos saan juoksukoulun kunnialla loppuun ja oikeasti yhdentoista viikon päästä juoksen kympin, niin minä tuhlaan kaiken tuon purkkiin kerätyn rahan itseeni. Menen ostamaan uusia vaatteita tai jotain. Jotain joka on vain minulle.
Nyt, kun se on tänne kirjoitettu se on suoritettava. Yritän muistaa vaikka puolessa välissä kirjoittaa pientä tilanne katsausta miten on sujunut tämä operaatio! Yhdeksän viikkoa jäljellä!
Onko jollain muulla kokemuksia sohvaperunan juoksukoulusta? Onko kympin juokseminen onnistunut yhdentoista viikon jälkeen?
Jos kuvassa olevat lenkkarit on juoksukenkäsi, mene heti ostaa uudet. Tuommoiset freerun tossut lyttäsi oma fyssari täysin, pahinta mitä selälle ja jaloille voi antaa. Oikeat juoksulenkkarit pitää olla, pärjää ihan 80€ kengillä jos jalka ei vaadi mitään erikois tukea.
VastaaPoistaTosi hieno idea!
VastaaPoistaMumta onnistuu kans kävely, mutta ei juoksu. Aina aika ajoin kokeilen ja sitten taas totean mahdottomaksi, joten tuota sohvaperunaa voisin kokeilla.
Olen ollut pitkällä sairaslomalla ja nyt pitäisi palata töihin. Jo ennestään huono kunto on kuukausien makaamisen jäljiltä varmaan miinuksen puolella, joten jotainhan tässä on tehtävä, että edes jaksaa olla töissä sen kahdeksan tuntia.
Olisinpa urheilullinen...
Ai että! Mä niin alan tähän kans! 4 vuotta sitten juoksin puolimaratonin, sen jälkeen 2 lasta, joista nuorin 3kk. Juoksupolku jo houkuttelisi, mutta raskausajat vieneet sellaiseen rapakuntoon ett en oikein tiedä miten aloitella taas juoksu. Kokeilen tuota sohvaperunan juoksukoulua, kiitos vinkistä! Ihana ajatus myös tuo onnistumisesta palkitseminen, taidanpa kokeilla sitäkin! 😄
VastaaPoistaMäkin tein, oli huippu, varsinkin se kehitys oli tosi motivoivaa, huomata et hitto mähän jaksan oikeasti juosta enemmän kuin 2min! Nykyään jos ei käy 5-7 × viikossa vetämässä vähintään 5km niin tuntuu että jotain puuttuu, johon en myöskään uskonut! :D
VastaaPoistaKirjoitan tästä aiheesta, koska itselläni on siitä omakohtaista kokemusta. Raskaudet, imetys ja vauvavuodet rasittavat naisen kehoa enemmän kuin voi uskoakaan. Ennen liikunnan aloittamista vinkkaisin käymään äitiysfysioterapeutilla, joka arvioi keskivartalon ja lantionpohjan tilanteen. Juoksu on pahinta mitä voi tehdä, jos lantionpohja ei ole vielä palautunut synnytyksen jälkeen. Keskivartalon tuki on myös todella merkittävä juoksussa. En halua latistaa innostusta, mutta liikunta kannattaa aloittaa maltilla. Syvien lihasten ja lantionpohjan kuntoutus on ensiarvoisen tärkeää ja sitten aloittaa raskaampi liikunta.
VastaaPoistaOlenkin ajatellut panostaa kunnon kenkiin, jos ja toivottavasti kun tämä juoksu into säilyy! :) vielä ei raaski :)
VastaaPoistaSuosittelee, tää on kyllä huippu! Mullakin oli kunto ihan pohjamudisaa ja juoksu tuntui mahdottomalta! :)
VastaaPoistaNo ehdottomasti palkitset ;) ehkä vielä se puolikas lähtee! Kunpa itekkin olisi joskus niin hyvässä kunnossa ;p
VastaaPoistaJoo toi kehitys kyllä motivoi ihan huimasti! Toivon että mullekkim jäisi tästä käteen sellainen elämäntapa lenkkeily ainakin kolme kertaa viikossa! :)
VastaaPoistaHyvä pointti! :) tämä onneksi alkaa tosi iisisti ja itsekin menen kehoa kuunnellen! :)
VastaaPoista