Sohvaperunan juoksukoulun puolessa välissä, miten menee?

5,5 viikkoa takana, sama edessä! Ja sitten pitäisi kymppi jaksaa. Sohvaperunan juoksukoulu on ollut ihana, vaikka helle on ruoskinut juoksijaa. Heti alkuun on todettava, että yhtä kävelypäivää ja yhtä ekstra lepopäivää lukuunottamatta on ohjelmaa noudatettu ja lenkit suoritettu! Edellispäiväinen ekstra lepopäivä tuli tarpeeseen, jostain syystä polveni sekä nilkkani ovat särkeneet.

En tiedä syytänkö hellettä ja sen tuomaa turvotusta vai asfalttijuoksua, nimittäin kova alusta ei ole minun helposti kipeytyville ja huonoille, jalkapallosta kärsineille nivelsiteille ikinä sopinut. Seuraavalla juoksulenkillä olen viisaampi ja suuntaan suoraan pururadalle!

Juoksukoulu on siis ollut pelkästään positiivinen kokemus, vaikka helteillä lenkille lähtö on joskus tuntunut vähän vaikealta. Kuitenkin joka kerta olen sinne lähtenyt, lenkin jaksanut ja nauttinut sen jälkeisestä mahtavasta fiiliksestä! Ja oman kehityksen seuraaminen on se joka motivoi ihan hurjasti! Ensimmäisillä lenkeillä parin minuutin juoksu sai keuhkot melkein halkeamaan, nyt pari päivää sitten jaksoin juosta 20 minuuttia. Helteessä! Ihan huimaa kehitystä.

Juoksukoulu etenee kuitenkin niin rauhassa, että pisimpienkin juoksupätkien jälkeen olen ollut ihan hyvin hengissä. Hikinen ja hengästynyt, mutta hengissä.

Minä itseasiassa muutenkin vedän juoksukoulua läpi aika rennolla otteella. Minulle tärkeämpää on aika, ei matka. Eli juoksen rauhassa ja leppoisasti, kunhan vain jaksan juosta koko matkan joka sen päivän ohjelmassa on.

Liikunnan innostus on myös nostanut päätään ja minua ihan oikeasti harmitti, kun jouduin jättämään edellispäivän kävelylenkin välistä! Meinasin lähteä, mutta ajattelin että on parempi katsoa kuin katua. En viitsinyt riskeerata tämän päivän työpäivää tai polven terveyttä innostuksen takia. Katsotaan mitä poövi meinaa tänään jos suuntaan suoraan pururadalle. Mutta siis minä joka on aina vihannut juoksemista on innostunut siitä! Parasta.

Omassa virkeydessäni olen myös huomannut huiman eron. Jaksan paremmin ja olen selvästi virkeämpi! Myös ruuansulatukseni toimii paremmin, ja vaikka yksi päivä söin vahingossa vehnäjauhoa ei vatsani mennyt kipeäksi! Hieman kuplivaksi, muttei kipeäksi. En tiedä kiitänkö tuuria vai liikuntaa, mutta uskon että säännöllinen liikuntaa auttaa myös vatsavaivoihini tai ainakin helpottaa niitä!

Vielä puolet jäljellä, sitten kokeillaan kymppiä! Ihan huikeaa! Sohvaperunan juoksukoulu, suosittelen ehdottomasti kaikille!