Voihan imetys ja väsymys

Sunnuntaina tulee 7kk Ilonalle ikää ja saman verran on takana meidän imetystaivalta. Helteet ovat tehneet imetyksen välillä vähän tukalaksi sekä vauvalle että minulle, mutta muuten imetys sujuu ihan kivasti. Mitä nyt neiti upotti sen ainoan suussa olevan hampaan syvälle nänniini tässä yksi päivä. Ai että teki kutaa!

Ainut ongelma on se, että yöt ovat todella rikkonaisia tällä hetkellä. Herätään välillä jopa tunnin välein tissille. Tuntuu ettei se tissi ole siinä kohtaa enää mikään muu kuin tutti. Se tarvitaan suuhun, mutta imeä ei jakseta edes sen vertaa, että heruminen käynnistyisi.

Nukumme edelleen perhepedissä ja mietinkö pitäisikö kokeilla siirtää Ilona omaan sänkyyn? Voisiko se auttaa? Vai onko siitä mitään apua kun sänky on kuitenkin sivuvaununa meidän vuoteen vieressä.

Toisaalta taas huomasin, että alhaalta paistaa hieman toinen hammas. Johtuukohan huonot yöt siitä? Tai helteestä? Onhan tämä helle sekä yöheräily kestänyt jo viikkoja. Välillä nukutaan paremmin, ehkä kolmella herätyksellä, mutta sitten taas syödään läpi yön. Tai ainakin roikutaan tissillä.

En myöskään ole ollenkaan varma onko nyt tässä kohtaa fiksua tehdä nukkumiselle yhtään mitään. Miten minä tiedän mikä johtuu hampaista, mikä helteestä ja mikä jostain muusta? Perhepeti on ihan kivaa, mutta Ilonan muuttuessa yhä liikkuvammaksi nukkujaksi alkaa minun uneni kärsiä, kun toinen unissaan koheltaa. Ja kun konttaavaan vauvan kanssa riskinä on myös, että hän tulee alas sängystä joku kerta...

Positiivisena täytynee todeta se, että näin kesäkuumalla ja rantakeleillä imettäminen on niin helppoa! Olemme saaneet ottaa ilon irti rantaelämästä, kun lähimmäistä mikroa tai avatun maidon säilyvyyttä ei ole tarvinnut miettiä.

Postauksen kuva on otettu eilen illalla, puolentoistatunnin imetysnukutus pelleilyn jälkeen. Ei se yleensä ihan noin kauaa vie, mutta liekö äidin työpäivällä ja tissi-ikävällä jotain osuutta asiaan. Luultavasti.

Katsotaan miten tänään sujuu. Yö ja nukutus. Kyllä pikkuhiljaa alkaa nämä yöheräilyt verottamaan jaksamista. Toisaalta saan olla kiitollinen, kun vasta nyt 7kk kohdalla meillä on tällainen uneton vaihe. Tähän saakka satunnaisia huonoja öitä ja tiheää imua lukuunottamatta meillä on nukuttu muutaman syötön kanssa todella hyvin.

En ymmärrä miten jaksoin keskimmäisen kanssa valvoa ja heräillä lähes 1,5 vuotta. Kaikkeen sitä pystyy kun on pakko. Hatunnosto kaikille refluksi- & koliikkilasten vanhemmille. Minä tunnun kärsivän nykyään jo muutamista viikoista.