Tämä äitiysloma on mennyt hurjan kovaa vauhtia eteenpäin. Kolmen lapsen kanssa päivät täyttyvät pelkästä arjen pyörityksestä ja tällä äitiyslomalla olemme touhunneet ja treffanneet ekstra paljon muita lapsiperheitä ja äitejä. En siis voi sanoa, että aika olisi koskaan käynyt pitkäksi. Päinvastoin, ensimmäistä kertaa tuntuu etten vielä olisi valmis luopumaan tästä kotiajasta.
Eikä minun onneksi tarvitsekaan koska jäänhän kuitenkin vielä lasten kanssa kotiin. Sen verran arki kuitenkin muuttuu, että blogihommien lisäksi minun on tehtävä viikonloppuisin hieman töitä. Tai ei kai minun mikään "pakko" olisi, mutta emme haluaisi venyttää penniä. Ja kun asuntolainanlyhennyksiä olisi kuitenkin tarkoitus jatkaa ihan normaalisti. Jos siis saan töistä "luvan" tehdä töitä, en ole tiennytkään että minun pitää päivätyöstäni anoa lupaa, jotta saan tehdä muualla töitä. Sitten jos lupaa ei tulisi en tiedä mitä tekisin, lasten olisi luultavasti pakko sitten mennä puolen vuoden päästä päiväkotiin.
Tytöt aloittavat muutaman viikon päästä seurakunnan kerhon kaksi kertaa viikossa. Muuten me jatkamme kotoilua koko kööri. Päivähoitoon he menevät sitten, kum minä palaan täyspäiväisesti työelämään. Olen töihin ilmoittanut, että olisin lasten kanssa kotona kolme vuotta, mutta voi olla että Elviran aloittaessa ensi syksynä eskarin palaan takaisin töihin. Onneksi vielä ei tarvitse tietää. Ja kun haluan oikeasti olla täysin varma siitä etten palaa töihin liian aikaisin. Olen nyt viimeistä kertaa pienten lasten kanssa kotona. Tämän jälkeen on koko loppuelämä aikaa tehdä töitä.
On vaikea uskoa, että synnytyksestä on jo seitsemän kuukautta aikaa. Tuntuu kuin Ilona olisi aina ollut osa meidän perhettä. Ja taas samalla tuntuu kuin vasta eilen olisin päässyt siitä pallomahasta eroon. Pikkuhiljaa alkaa syksy lähestyä. Sitten tuleekin jo joulukuu ja meidän vauvamme täyttää vuoden. Vaikka ollaan vielä kesän puolella, tuntuu että joulukuu on jo ihan nurkan takana. Tämä seitsemän kuukautta on mennyt kuin siivillä.
Tänään fiilis on kyllä niin syksyinen. Pitkästä aikaa sä vetää jalkaan pitkät housut ja neuletakin, kun lähdimme kauppareissulle. Syksy taitaa oikeasti olla ihan kohta täällä! Tai sitten pitkä helleputki vain saa "normaalin" kesäpäivän tuntumaan syksyltä.
Ihanaa uutta viikkoa!
P.s Alle kahden viikon päästä on blogin muutto uuteen osoitteeseen!
Ei kai sitä vielä tarvitse tulevaisuuden suunnitelmia päättääkään!
VastaaPoistaJos oma työnantajasi ei jousta työnteosta muille, kannattaa kyllä miettiä irtisanoutumista. Päivähoitoalalla on niin kova työvoimapula, että halutessaan niitä töitä saa sitten ihan varmasti muualtakin. Ja edes uhka työntekijän menettämisestä saa kyllä työnantajankin vähän ”nöyräksi” työlupaa kysyttäessä.
Olen siinä käsityksessä, että viranhaltijoiden pitää anoa lupa toisen työnantajan palvelukseen oman työn ohella.
VastaaPoistamä niin tykkään mun työpaiaksta ja firmasta jossa olen töissä, että ei musta kyllä olsii varmaan irtisanomaan itseäni :p
VastaaPoistajuu näinhän se on ! :)
VastaaPoista