Elämä on siitä ihanaa, että se harvoin menee niin kuin suunnittelee

Tiedättekö. Usein me ihmiset ajatellaan, että suunnitelmien meneminen päin mäntyä on jollain tapaa huonoa. Netti on täynnä tsemppi aforismeja niille joiden elämä ei ole mennyt kuten on suunniteltu. Kun yksi ovi sulkeutuu, aukeaa ikkuna jossakin. Ja mitä näitä kliseitä nyt on. Pakko kuitenkin todeta, että ne aforismit ovat oikeassa. Ainakin minun kohdallani. Nimittäin minä en todellakaan suunnitellut tällaista elämää jota nyt elän.

19-vuotias minä oli vannonut ettei koskaan hankkisi lapsia. Mietin miten vanhemmat ovat jumissa elämässään, miten kurjaa on työpäivän jälkeen tehdä jonkun muun ehdoilla jotakin. Ja sitten, sitten se ovi nuoruuteen sulkeutui ja ikkuna vanhemmuuteen avautui. Nyt noita niin sanottuja ikkunoita on kolme enkä osaa kuvitella edes millaista elämäni olisi ilman heitä.

Elämä olisi luultavasti vapaampaa. Mutta samalla myös tylsää. Jos vahinkoa ei olisi sattunut, en tiedä osaisinko vieläkään kaivata omaa perhettä. En tiedä olisiko meidän parisuhteemme pysynyt kasassa ilman maailman vahvinta liimaa, lapsia. Toisaalta parisuhteen rakentaminen ja hoitaminen olisi varmasti ollut helpompaa ilman raskaushormoneja ja jatkuvaa univelkaa.

Kuudessa vuodessa on ehtinyt tapahtua vaikka ja mitä. Niin lyhyt aika ja elämäni on mennyt aivan päälaelleen. Aika tarkkaan kuusi vuotta sitten oli päättymässä koko teini-ikäni kestänyt parisuhde. Olin ostanut ensimmäinen oman asuntoni ja viikonloppuisin tanssin sekä biletin minkä kerkesin. Sitten tuli tipaton tammikuu. Hänen TJ 0 ja kolmen viikon tapailu. Ja se kuuluisa plussa.

Rankat ja tapahtuma rikkaat kuusi vuotta. Mutta uskon, että jokaisella tapahtumalla on ollut tarkoituksensa sekä syynsä sille, että tässä sitä ollaan. Olen kiitollinen ettei elämä mennyt kuten suunnittelin. Vaikka eihän niitä suunnitelmia järin ollutkaan. Ellei seuraavan viikon bileseuran ja etkojen suunnittelua lasketa.

Välillä kriiseilen hieman, kun ovi nuoruuteen sulkeutui aika äkillisesti ja lopullisesti. Mutta ilman sitä en olisi tässä. Väsynyt, likaisella tukalla ja silmäpusseilla varustettu ja viinilasin tarpeessa olevia kolmen tytön äiti.

Rankkaa, mutta niin onnellista. Ja aivan täysin jotain muuta missä kuusi vuotta sitten kuvittelin kaksvitosena minun olevan.

Kun elämä antaa sitruunoita tee niistä mehua. Vaikka kyllä tämä kolmikko on enemmänkin maailmanluokan kuplivaa kuin mehua.