Usein saa lukea miten vertaillaan eri lapsimäärien työtä ja arkea. Miltä tuntuu kun on/oli vain yksi lapsi? Entäpä kaksi? Kolme tai peräti neljä? Minultakin on välillä kysytty miten pärjään kolmen pienen lapsen kanssa. Kiitos kysymystä ihan hyvin, mielestäni se on aikalailla asennekysymys.
Nimittäin oikealla asenteella siedät sitä, että päivät sekä kädet on täynnä ja koti aikalailla kaaoksessa välillä.
Välillä myös kysytään meneekö kaksi lasta siinä missä kolmekin. Ei mene. Ei tietenkään mene. Ja minusta on outoa ajatella, että menisi. Yhden uuden ihmisen mukana tulee kuitenkin aina yhden uuden ihmisen tarpeet. Ja äitinä ne on täytettävä. Kaikilta kolmelta edelleen.
On yksi uusi uusi nenä pyyhittävänä. Kahdesta nälkäisestä suusta tulee kolme. Kolmen pyykit pestävävänä ja viikattavana. Kolmen lapsen aktiviteetit mietittävänä. Elämä ei juurikaan muuttunut kolmannen lapsen myötä. Niinkuin sillä lailla että arki oli ennenkin aika täynnä ja lapsiperheen arkea. Mutta työtä ja hommaa tuli kuitenkin lisää yhden uuden ihmisen verran.
Kaksi ei meen siinä missä kolmekin, mutta pakko myöntää että kolmannen lapsen vauvavuosi on ollut ainakin tähän asti kaikkein helpoin. Ehkä se on se kokemus, mutta myös se että kaksi isompaa lasta viihtyvät jo hyvin keskenään. Minun ei tarvitse toimia isompien viihdyttäjänä koko aikaa, kuten kahden lapsen kanssa. Vauva rakastaa seurata isompien lasten touhuja ja isosiskot reippaasti auttavat minua, kun pyydän. Pyykkiä on, vuotavia neniä on. Siinä tarvitaan sitä asennetta, jotta ehtii tai osaa olla yrittämättä ehtiä kaikkea.
Niin ja menihän auto ja koti vaihtoon kolmannen lapsen myötä. Toki olisivat varmasti menneet kahdenkin kanssa.
Joskus muistan miten vaikeaa muka oli lähteä kahden kanssa johonkin tai miten yhden vauvan kanssa muka ei voinut tehdä jotain. Huutonaurua. Vitsit miten helppoa elämä silloin oli. Helppoa, mutta ei yhtään näin ihanaa.
Jokainen lapsi on rakas. Oli lukumäärä mikä tahansa. Minun elämäni tällä hetkellä on todella täynnä lapsia ja kodin pyörittämistä. Mutten ole koskaan ole ollut onnellisempi mitä nyt.
Kaksi ei mene siinä missä kolmekin eikä kolme tietenkään ole sama kuin neljä. Mutta kyllä tästä selviää hengissä. Ja ihan onnellisenakin vielä.
Mites siellä ajatukset ja arki lentää? Lapsi tuo mukanaan suuren muutoksen elämässä. Että onko sillä lukumäärällä niin väliä, kun se arki kerran on jo ympäri mennyt?
keskiviikko 8. elokuuta 2018
On hassua ajatella, että kolme lasta menisi siinä missä kaksikin
Related Posts
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Samaa mieltä kanssasi :) Meillä pian 8v,4v ja 11kk. Hommaa on,mutta toisesta päästä alkaa helpottaan tietyt asiat ja on eri murheet, kuin pienellä.
VastaaPoistaMikä merkkinen auto teillä on,siis että mahtuu kolme "istuinta"? Meillä on 6hengen auto, mutta harkinnassa 5hengen.
mies tuolla vastailikin jo ( vaikka muuton myötä kommentit on ihan sekaisin!!) mutta skoda super B! Suosittelen kyllä! :) mahtavat takakontti tilatkin!
PoistaPäättäjät kyllä tuntuvat luulevan, että varhaiskasvatuksessa kaksi menee siinä missä kolmekin. Ja 24 siinä missä 21... :D
VastaaPoistaai vitsi, tää oli hyvä !! :D JA NIIIIN TOTTA!
PoistaSkoda Superb
VastaaPoistatäällä hän on aktiivisena vastaajana, pus<3
PoistaOlipa hyvä postaus. Tykkään muutenkin blogistasi ja asenteestasi :)
VastaaPoistaSellaista haluaisin kysyä (toivottavasti ei liian henkilökohtaista, ei ole tarkoitus loukata) eli: Onko kaveripiiri paljon vaihtunut lasten saannin jälkeen, vai onko monella jo sama elämäntilanne?
Itse sain esikoiseni 24v ja keskimmäisen 27v. Esikoisen aikaan olimme ensimmäisiä lapsiperheitä kaveripiirissä ja se oli oman epävarmuuden kanssa välillä aika raskasta. Keskimmäisen aikaan rupesi jo kaveripiiriinkin tulemaan vauvoja. Kolmannen sain 35v ja nyt lapsiperheystäviä on , ja aiemmat kaverit perheellistyneet. (ja osa jo eronnutkin ja "hävinneet" pois elämästä, ehkä arki vienyt..?) Nyt kolmannen kanssa olen nauttinut kokemuksen ja iän tuoman varmuuden myötä ihan eri tavalla, olen niiiin onnellinen että välillä täytyy nipistää itseään onko tämä tottakaan. :) kuopuksen juuri täytettyä kaksi, jopa nelosestakin alkanut haaveilemaan vaikka lapset piti todellakin olla tässä :) ikä alkaa tulla vastaan joten saa nähdä kuin käy. (ja mies ei heti lämmenny :D )
Kiitos kivasta blogista :)
voi kiitos ihana kuulla! :) ja kiva kun jaksat lueskella!
PoistaKaveripiirissäni on jonkun verran lapsiperheitä, mutta paljon on kyllä tullut uusia tuttavuuksia myös lastensaannin jälkeen. Kun taas osa vanhosita kavereista on jäänyt vähän vähemmälle, toki nähdään ja treffataan edelleen mutta ei läheskään niin usein kuin ennen lapsia! :) ja tilanteet on erilaisia missä näemme, ehkä eniten silloin kuin on minun "lapsivapaa" :) että ketään ei ole kokonaan kadonnut, mutta ehkä ne kaverit ovat vaihtuneet joita nykyään eniten nään! :)