Imetys on nyt vain imetystä

Kohta yhdeksän kuukautta takana imetystä. Ja nyt imetys on tullut siihen pisteeseen, että se on vain imetystä. Ei ole ongelmia, ei mitään. Minä vain imetän. Ja usein imetänkin.

Ainakin 5 kertaa päivässä. Ainakin 3 kertaa yössä, yleensä 4 tai 5. Jos Antti Tuisku vaan hihtää, niin välillä minusta tuntuu, että mä vaan imetän.

Imetys on nyt niin kovin helppoa. Rauhalliset imetyshetket ovat tipotiessään ja usein vauvaa kiinnostaa kaikki muu kuin imetys, mutta ei ole ongelmia. Ei rintaraivareita, ei mitään. Minä vain imetän. Tissi suuhun ja sitä rataa. Mitä nyt välillä pienet valkoiset naskalit - joita muuten on jo viisi, ihan pian kuusi! - iskeytyvät nänniini. Sitä lukuun ottamatta imetys on helppoa ja ihanaa!

Imetyksen tuoma läheisyys on jotain upeaa. Kahden pullo lapsen kanssa läheisyys ei ollut tällaista, vaikka sitä totta kai oli. Olen niin onnellinen, että nyt viimeisellä kerralla olen saanut kokea tämän.

Ja taas toisaalta huokailen vaatekaapillani. Miten kiva olisi jo käyttää niitä vaateita joita ei imetyksen takia voi. Miten kiva olisi käyttää normaaleja rintsikoita. Erityisesti niitä joiden kuppikoko on kaksi kirjainta pienempi. Minä todella kaipaan pienempiä rintojani jo. Olen suunnitellut pitäväni tissiäiset sitten kun tämä taival on ohi. Koska se on? Sitä en tiedä.

Nimittäin ensimmäistä kertaa näyttää siltä, että saan päättää koska imetys oikeasti loppuu. Tai toivon oikeastaan, että vauva vieroittaisi itse itsensä. Pääsisin helpommalla...

Aluksi ajattelin, että kahden vuoden imetys olisi upeaa. Ajattelen oikeastaan edelleen, mutta en pistä vastaan jos näyttää siltä että meidän taival loppuu itsellään sitä ennen. Oikeastaan vuoden jälkeen on ihan sama koska se loppuu.

Voi olla että haikeus iskee. Mutta minulla on kauniit muistot. Kaikista vaikeuksista huolimatta imetys on ihana asia. Kaikessa kamaluudessaan vauva vuoden paras juttu. Ihan heittämällä.

Vaikka välillä öisin ärsyttääkin olla se perheen rintava henkilö toisen kuorsatessa vieressä. Mutta sitä imetys on; tunteita laidasta laitaan. Niin tavallista, niin luonnollista. Ja samalla jotain aika uskomatonta ja ainutlaatuista.