torstai 27. syyskuuta 2018

Kun äidillä ei ole enää aivotoimintaa

Tiedättekö, kun puhutaan äitiaivoista? Sillä tarkoitetaan aivoja jotka käy vähän hitaalla ja pää leijailee kuin hattarassa. Syitä on monia. Väsymys, multitasking tai vaikka ihan vain ne lapset. Äitiaivot on sikäli aika harhaanjohtava käsite, että minusta tuntuu ettei minulla ole aivoja enää ollenkaan.

Mitään sellaista kovin hälyttävää ei ikinä tapahdu. Kyllä minä lapset muistan - KOP KOP - ottaa kaupasta mukaan takaisin kotiin ja sitä rataa. Tiistaina tosin sain pienen sydärin, kun takapenkiltä kuului rääkäisy minun ajellessani kotiin tyttöjen kerhosta. Ainiin, yksi tulikin vielä kotiin päin!

Puhelin hukkuu. Avaimet hukkuu. Tavarat hukkuu ja se tyhjä pääkin hukkuisi, ellei olisi vartalossa kiinni. Viikonpäivissä ollaan aina väärässä ja joskus jopa vuosikin edellisen puolelle. Muistan paljon asioita ennen lapsia, tarkkojakin päivämääriä. Sitten aivot sanaa tilt ja tööt ja mietin kuka tytöistä tekikään sitä ja minä vuonna minä täytinkään pyöreitä.

Eilen katsoin Idolsia ja siellä lauleli 23-vuotias ihminen. Mietin, että hei minun ikäiseni! Sitten muistinkin, että kyllä ne muutamat ekstra synttärit on kyllä vietetty.

Tänään tulimme pitkän kyläilypäivän jälkeen kotiin ja huomasin ulko-oven olevan sepposen selällään. Ihan auki, kyllä. Huppista. Unohdin sulkea sen kun hain vaunut ja poistuin kahdeksaksi tunniksi kotoa. Ou dear ja onneksi sähkö on halpaa. Heh...

Nostan hattua kaikille niille äideille jotka opiskelee, kun lapset ovat pieniä. Minä yritin tänään lukea lasten lautapelin sääntöjä ja luovutin, koska ne tuntuivat heprealta. Olen aika varma, että usein pääni sisältä kuuluu sellaista sihinää jota tyhjenevä ilmapallo pitää. Siellä se ilma liikkuu edes takaisin korvien välillä.

Äitiys. Kuin olisi koko ajan pienessä pöhnässä.

Äitiys. Kuin aivot olisivat munakokkelia.

Tai ihan vain pumpulia.



6 kommenttia

  1. Sitten palaat koskus taas työelämään ja huomaat, kuinka arjen metatuö on oikeasti jalostanut aivosi iahn huippuvireeseen.
    Voi olla, että ne juuri nyt ovat yksitoikkoisen tehtäväsarjan turruttamat, mutta vielä ne sieltä nousevat kukoistukseensa. Kuin salaa ja huomaamatta niitä koko ajan jumppaat: ne muistavat lasten vaatekoot ja vaatekaappien sisällön, kirjaavat tulevat hankintatarpeet väreineen ja muine toiveineen. Ne tietävät jääkaapin sisällön, koko talouden vessapaperitilanteen ja laskevat siinä samalla budjetin tulevan viikon ruokaostoksille. Ne muistavat kerhopäivät, lasten kaverien nimet ja tämän hetken suosikkihahmot telkkarista. Ne osaavat vastata sataan kysymykseen tunnissa ja laittaa ruokaa samalla, kun kensivät sopivaa vastausta ketjun kolmanteen mutta miksi äiti -kysymykseen.

    Että hyvin niillä menee! Tulet vielä tuöelämässä yllättymään, kuinka helppoa yhden asian ajatteleminen kerrallaan on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. vitsit mikä kommentti, ihana!! :)<3 ja varmasti niiiin totta, hyvä me äidit!

      Poista
  2. Ai että,niin voin samaistua molempiin,työssä käymiseen ja aivo asiaan :)

    VastaaPoista
  3. apua :D samaistun! terveisin kotona oleva 6v, 4v ja vauva 3kk äiti. muistan kaiken mutta samaan aikaan en mitään :D Eskarissa on retkiä sun muita spesiaali-päiviä niin olisin aivan hukassa ilman kalenteria, jos se ei lue kalenterissa niin sitä ei tapahdu. onneksi puhelimessa lukee aina viikonpäivä, jota eletään jos ei sitä itse ihan aina muista.. hahhaha.

    ps. kiitos marsupi vinkistä. ostin sen ja se on aivan paras. harmittaa vaan etten ole tajunnut aikaisempien lasten kanssa hankkia vastaavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hehhee ihanaa etten ole ainut!! :D minunkin on pakko olla ottanut kalenteri käyttöön, muuten kaikki unohtuisi... :D

      ja hei ole hyvä, ihan samaa olen miettinyt että kaksi vauvavuotta mennyt ihan "tuhlaan" ilman marsupia!!1 :D:D::D

      Poista

Kiitos kun kommentoit <3

© Tehtävänimikkeenä Laura. Made with love by The Dutch Lady Designs.