Istuimme eräänä päivänä tyttöjen kanssa pöydän ääressä rakentamassa legoja. Yksi lego lipsahti ja meinasi lentää minun kahvikuppiini. Tytöt totesivat että huh, onneksi ei tipahtanut, koska äiti olisi voinut tukehtua siihen! Kysyin heiltä mitä he sitten tekisivät, mutta he eivät osanneet vastata mitään.
Ennen tuota hetkeä en ole ajatellutkaan, että ehkä olisi hyvä jutella lasten kanssa hätätilanteista. Olemme kyllä jutelleet turvallisuusasioista, miksi johonkin - esimerkiski tuleen - ei saa koskea. Mutten koskaan ollut tullut ajatelleeksi, että ehkä heidän olisi hyvä osata toimia jos minulle sattuu jotain kotona. Jos vaikka lyön pääni ja menetän tajuntani eikä mies ole kotona. Mitä sitten tehdään?
Aloimme lasten kanssa juttelemaan mitä voisi tehdä jos äidille jotain sattuisi. Yritin puhua mahdollisimman lempeästi ja heidän tasollaan. En käyttänyt mitään vakavia sanoja tai tapaturmia vaan ihan vain puhuimme esimerkiksi siitä, jos äiti kompastuu leluun. Mistä voisi hakea apua?
Olen joskus lukenut siitä miten hienosti esimerkiksi joku kolme vuotias on osannut soittaa hätänumeroon. Meidän tytöt hädin tuskin osaavat avata kännykän lukitusta. Joten tulimme tyttöjen kanssa siihen tulokseen, että naapurista saa apua. He kysyivät heti, että eiväthän he saa yksin lähteä pihalta pois! Kiltit tyttöni.
Keskustelimme, että hätätilanteessa saa mennä naapurin oven taakse kolkuttelemaan. Jos kukaan ei avaa niin seuraavan oven taakse. Ei ole väliä mitä kello on ja kenen oven taakse menee. Kyllä toiset aikuiset auttaa aina lapsia!
Muutama viikko sen jälkeen asia tuli uudelleen esille kun komastuin syöttötuoliin ja loukkasin. Kysyin mitä he tekisivät jos äiti tarvitsisi apua eikä isi olisi kotona? Ja he osasivat vastata niin upeasti että menisivät naapurin oven taakse.
Olen miettinyt hätänumeroon soittamisen opettamista sitten vähän myöhemmin. Me kuitenkin olemme jutelleet asiasta sen jälkeen useasti kun Ilona tippui sohvalta ja lähdimme ambulanssilla sairaalaan. Olemme myös ajaneet tulipalon ohi ja nähneet kaupan pihalla ambulanssin sekä tuupertuneen miehen. Lapseni eivät ole kovin arkoja tyyppejä, jos heille osaa selittää asiat heidän tasollaan. En kuitenkaan missään nimessä halua ottaa sitä riskiä, että he alkavat huolehtia liikaa.
Sen takia olemme jutelleet paljon muidenkin ihmisten auttamisesta aina siinä samalla. Siitä, että toisia voi auttaa jos huomaa jonkun tarvitsevan apua. Ja jos itse ei osaa, voi aina pyytää aikuisilta apua. Jos ei tiedä mitä pitäisi tehdä, aina voi kysyä. Ja kun auttamisesta tulee aina niin hyvä mieli.
Oletteko te keskustelleet lasten kanssa hätätilanteissa toimimisesta kotona? Millaisia turvataitoja teidän 3&5 vuotiailla on?
Oletko jo opettanut lapset kertomaan koko nimensä, vanhempien nimet ja kotiosoitteen? Se on hyvä ja perinteinen turvataito myös (pupu tupunan kotiin paluu kirjassa puhutaan tästä)
VastaaPoistaMeillä 4v tietää että puhelimen lukitusnäytöstä pääsee myös soittamaan apua ja osaa siirtyä siihen näyttöön. Vielä ei olla kotona puhuttu siitä, miten toimitaan kun hätänumeroon soitetaan mutta numero on jo opetettu päiväkodissa (112 laulu)
Heikiitos, miksien ole edes noin yksinkertaista tullut ajatelleeksi! :)
PoistaEi pahemmin olla, pakko myöntää. Isompi osaa kertoa osoitteensa, nimen ja mennä naapuriin jos on hätä. Pienempi menisi varmaan vain paniikkiin. 😭❤️
VastaaPoistaNo mutta toi on jo paljon näin pieneltä<3
PoistaJos lapset yhtään tykkää Ti-Ti Nallesta, niin turvallisuus dvd:t vois olla hyvä apu kun aletaan enemmän opetella :) Niissä puhutaan just esimerkiks että mitä pitää tehdä jos on tulipalo tai jotain sattuu, ja puhutaan myös hätänumeroon soittamisesta. :)
VastaaPoistaEntä jos äiti ei kestä niitä...? :D ei vaan, täytyykin etsiä jos jostain löytyisi ja näyttää tytöille! Ei ollakaan titinalleen vielä tutustuttu :)
Poista