Joskus sitä voi samaistua vaikka kahvikuppiin

Onko sinulla esikuvaa? Henkilöä johon samaistut helposti?

No ei oikeastaan. Tänään samaistuin kahvikuppiini. Että kyllä joo, vähän joskus äidin kuppi tuntuu heittävän nurin. Muutenkin siis kuin taaperon tönäisemänä olohuoneen parketille.

Mutta katsokaas kun kahvini join muumimukista jonka kuvana on Vilijonkka. Toisella puolella kuppia kolmihenkinen armeija Vilijonkan pienoismalleja seuraa häntä kuin hai laivaa. Check. Toisella puolella Viljonkka jynssää lattiaa pers pystyssä. Check kertaa miljoona. Oi tätä äitiyden autuutta.

Tänään vein kolmen koplani heti aamulla pienelle testataan äidin hermoja retriitille. Nimittäin veimme yhdessä kirpputorille tavaraa myyntiin. Siellä suinkaan mini Vilijonkkani eivät seuranneet minua kuin hai laivaa - tämä toiminto tuntuu olevan käytössä vain kotona ja erityisesti vessassa - vaan poukkoilivat ympäri käytäviä ja hyllyjä. Onhan siellä joo vaikka ja mitä koluttavaa. Erityisesti äidin sydäntä lämmittää kaikki ne hyllyille tungetut lasitavarat jotka on ympäröity leluilla tai muilla varmasti lapsiani kiinnostavilla pakko koskea kohteilla. 

Onneksi yksi edes istuu vielä kärryissä. Joskin yrittää aika lahjakkaasti heittää itsensä sieltä alas tai nousta seisomaan. Mitä olisikaan aamu ilman muutamia sydäreitä!

Oikeasti reissu meni ihan kivasti. Johtuen ehkä siitä, että olin valmistautunut jotakuinkin maailman loppuun ja hermojen menetykseen. Pessimisti ei pety sanovat. Selvisimme hengissä ja nyt vain odotamme, että miljoonat kilahtavat tililleni parin viikon myynnin jälkeen.

Tai jos edes saisi omat rahansa takaisin. 

Nyt loppu päivä menee suunnitelmalla äkkiä päikkäreiden jälkeen ulos ja illalla yksin kauppaan. Ei ollenkaan huono suunnitelma, vaikka itse sanonkin. 

Ihanaa viikkoa kaikille, lokakuussa ollaan!