Aluksi en kiinnittänyt lauseeseen kovinkaan paljon huomiota. Flunssa, nälkä ja väsymys. Mitä näitä syitä nyt on, kun päässä voi tuntua vähän kurjalta. Nyt kuitenkin kaksi viimeisintä kipuilukertaa ovat päättyneet oksentamiseen, Panadoliin sekä kahden tunnin päiväuniin ja olen miettinyt, kärsiikö meidän viisivuotias migreenistä?
Meillä on perjantaina neuvola jossa aion ottaa asian puheeksi. Instagramin storyn puolella asiaa jo kyselin, mutta kyselenpä täälläkin. Onko teillä kokemuksia pienten lasten migreenistä? Miten asiaa tutkittiin, mitä sille tehtiin vai tehtiinkö mitään?
Kun mietin aikaa taaksepäin, olen varma ettei migreenikohtaukset ole jääneet tähän kahteen. Olen usein vain laittanut oksentamisen ja nuutuneisuuden flunssan piikkiin, nimittäin meillä oksennetaan myös kun kuume nousee. Selityksen ollessa muka siinä en siis ole sen enempää osannut yhdistellä palasia kuin vasta nyt, kun flunssaa ja kuumetta ei selkeästi hänellä ole.
Ja onhan meidän suvussa migreeniä, minut ja mies mukaan lukien. Minun migreenikohtaukseni liittyy usein hormoneihin ja mies taas on kärsinyt lapsena migreenistä. Sukuvika, kun ei suksi luista.
Toki mielessä on käynyt ne kamalimmatkin vaihtoehdot, mutta uskon todennäköisyyksiin sekä mututuntumaan kunnes toisin todistetaan. Haluan uskoa, vaikka ylisuojeleva sisäinen äitini tietysti vähän hyperventiloi välillä ja ajattelee sitä pahinta. Tuntuuhan lapsen kuumekin aina vähintään joltain trooppiselta taudilta. Kyllä te äidit tiedätte mitä minä tarkoitan!
Onneksi perjantaina on neuvola niin ollaan vähän viisaampia. Toivon, että asiaa lähdetään tutkimaan ainakin kunnollisen näöntarkastuksen verran.
Tämä on kuitenkin jo toinen selkeä päänsärystä johtuva oksentaminen kahden viikon sisässä..
Mulla on ollu migreeniä ihan pienestä asti. Ekat muistikuvat on kerhosta, kun istun pimeässä viileässä eteisessä naulakon alla ja pidän päätä polvien välissä. Kouluiässä alkoi oksentelu. Pää särki pahimmillaan joka perjantai ja oksensin. Mulla se on liittynyt stressiin eniten. Kai siitä pienenä lääkärissä käytiin, mutta siihen aikaan ainakaan ei lapselle annettu mitään virallista migreenilääkettä. Opin ottamaan Buranaa ajoissa niin se auttoi. Jos otin liian myöhään niin kärvistelin kivun kourissa pahimmillaan monta vuorokautta putkeen.
VastaaPoistaVoi, itsellä kokemusta muutaman tunnin migreenistä ja tuo päivien kärsivtely kuulostaa aivan kamalalta!!!
PoistaMammalla eli mulla alkoi vasta murkkuiässä, mutta tättä eli siskosi oli aika nuori kun migreenikohtaus oli niin paha että käytiin Tyksissä. Oisko ollut 12v, en muista. Panadol hyvä lääke ja liiat sokerihumalat pois ��
VastaaPoista!!! Sukuvika kun ei suksi luista... :D
Poista4-vuotiaana on kuulemma todettu. Alkoi usein nenän särkemisenä, ja muistankin että toispuoleinen nenäkipu eteni usein kulmakarvan päälle parissa tunnissa, josta seurasi aistiyluherkkyys ja pahimmillaan oksentelut.. Neurologi teki diagnoosit kun tarpeeksi usein ja kovia oireita oli. Ketoriinia määrättiin ja vuosien saatossa annosta aina nostettiin. Mitä itse muistan asiasta, niin joskus ala-asteen viimeisillä vuosilla kävin neurologin kontrollissa (ei lääke enää tehonnut) ja käskettiin pitämään päänsärkypäiväkirkaa. Oliko aurallinen, millaiset oireet, kauan kesti, mitä tapahtui ennen kohtausta jne. Pikkuhiljaa opin tunnistamaan jos olin syönyt/nukkunut huonosti tai syönyt jotain tiettyä ruokaa (esim. curry) tai joutunut kevättalvella ulkoilemaan ilman aurinkolaseja niin migreeni ilmaantui. Sitten niitä asioita oppi välttämään parhaansa mukaan..
VastaaPoistaMe saatiin myös heti neuvola lääkäriltä tuo päänsärky päiväkirja! :)
PoistaItselläni kokemusta migreenistä noin eskari-iästä alkaen. Ensimmäisenä kouluvuotena muistan päänsärkyjä olleen aika usein ja usein oksentelin koulun jälkeen. Nyt kolmekymppisenä migreeni tulee joistain hajuista, huonosta huoneilmasta ja hormooniheittelyistä. Lisäksi ruokarytmi on oltava säännöllinen, sillä liian pitkän paaston jälkeen syöminen aiheuttaa varman päänsäryn. E-pillereitä käyttäessä migreeniä oli jatkuvasti.
VastaaPoistaLapselle varmaan kannattais painottaa, että kertoo kivusta heti, kun alkaa. Tällöin lääkkeellä voi vielä estää kivun pitkittymisen.
Tätä olemme Yrittäneet painottaa, toivotaan että muistaa kun seuraavan kerran särkee! :)
PoistaMun piti sulle aiemmin jo kommentoida kun puhuit asiasta Ig:n puolella, mutta pienet lapset ja huono muisti...
VastaaPoistaNyt kun taas näin Ig:n puolella kuvan, niin päätin heti kommentoida.
Miun esikoisella (tyttö) oli vuosi sitten neljän vuoden korvilla kaksi todennäköisesti migreeni kohtausta, jotka laukesi juurikin oksentamiseen ja sitten hän väsähti niin että nukahti samoin tein. Nyt ollaan pari kertaa vältetty kohtauksen päälle pääsy sillä, että kun hän kertoo kivusta otsassa niin Panadolia olen antanut. Mitä aiemmin saa lääkkeen voi säästyä pahimmalta kivulta, meillä tyttö jo sen oppinut.
Juttelin silloin vuosi sitten asiasta neuvolassa kun oli lääkärineuvola ja hänen kantansa oli että jäädään seurailemaan. Jos useammin alkaa tulla kohtauksia, niin sitten aletaan tarkemmin tutkimaan.
Meillä nämä kaksi "pahaa" kohtausta, jolloin tyttö ihan itki kun sattuu oli tilanteiden jälkeen kun oli ollut paljon touhua ja jännitystä.
Me ollaan nyt kovasti myös yritetty hänelle muistutella että kun särky alkaa niin haet kertoisi jotta saataisiin annettua lääke ajoissa! :)
PoistaMulla sekä miehellä migreeniä / sen tyyppistä oireilua. Lisäksi meidän nyt ekaluokkalaisella. Meillä päänsärky / migreeni pysyy yleensä hallinnassa, säännöllisellä ja terveellisellä ruokailulla, säännöllisellä elämällä ja tasaisella unirytmillä. Jos jostakin syystä tavanomaista päivärytmiä sotkee tai ruokailu poikkeuksellista, niin tulee takuu varma oksennus, pääkipu ja nuukahtanut olo tytölle. Vaikka luulisi, että kouluikäisen kanssa ei tarttis enää tarkkaa päivärytmiä, niin se näyttäisi olevan ainoa keino hallita tytön vointia. Onneksi vain harvoin tarvii poiketa normirytmistä ja tytön olo pysyy pääosin hyvänä. Käytimme tytön aiheesta lääkärillä ja kävimme myös lähetteellä lastenlääkärillä. Meillä onneksi lievä tapaus, ja lääkärin mielestä (myös meidän) riittää oireen mukainen hoito, säännöllinen päivärytmi ruokineen ja käsikauppa lääkkeet riittävät toistaiseksi. Jos tilanne muuttuu huonommaksi, niin sitten toki lisätutkimuksia.
VastaaPoistaOmat vinkkini ovat siis lääkärin juttusilla varoiksi, jotta suljetaan vaaralliset jutut pois, sekä kotiseurantaa siitä, että millaiset asiat laukaisevat teillä kohtaukset ja voidaanko laukaisevia asioita välttää pääsääntöisesti, jotta kohtauksia tulisi mahdollisimman vähän.
Kiitos kattavasta kommentista! :) saatiinkin neuvolalääkäriltä päänsärky päiväkirja jossa kirjataan oireita ja kohtauksen aiheuttajaa! :)
PoistaEi välttämättä mitään vakavaa, todennäköisesti ei, mutta tutkittava on ja kunnolla!
VastaaPoistaJep, onneksi päästään kunnon tutkimuksiin! :)
PoistaLasten neurologille voi mennä myös ihan suoraan yksityiselle.
VastaaPoistaMeillä ei ole vakuutuksia joten kunnallisen kautta mennään :)
PoistaSoitonopettajani tyttärellä alkoi migreeni viisivuotiaana, ellei vieläkin nuorempana. Heilläkin sitä oli paljon suvussa.
VastaaPoistaMeillä kyllä Ssama, Sukuvika kun ei suksi luista!
PoistaHei ihana, että löysin tän tekstin - vaikka tietysti aihe ei ihana olekaan. Meillä on nyt 4-vuotiaalla tutkittu migreeniä myös ja oireet tuntuvat lisääntyvän. Kunnallisella toppuuttelivat magneettikuvauksen suhteen, mutta katsotaan mitä nyt sanovat, kun tosiaan kuukaudessa kohtauksia on tullut enemmän ja huomenna ajattelin heti aamusta soitella asiasta. Mahtaakohan vain kuinka pitkät jonot olla... Yksityisellä lapsen magneettikuvaus on todella kallista, vaikka vakuutuskin olisi.
VastaaPoista