tiistai 9. lokakuuta 2018

Vaikeinta on olla vanhempi myös öisin

Vittu mitä paskaa. Hyvin spontaanisti, hyvin hiljaa hampaiden välistä suhisten. Niin vaan se suustani viime yönä pääsi.

Meillä eletään nyt jo toista viikkoa taas jotain vaihetta. Tiheä imu, eroahdistus, hampaat tai ihan vain yleinen unettomuus. Oli syy mikä tahansa, vähintään tunnin välein herätään kitisemään ja ähisemään. Univelkaa, silmäpusseja ja liian suuria määriä kahvia.

Ja tiedättekö mikä on vanhemmuudessa kaikkein vaikeinta? Olla se hyvä ja rakastava vanhempi myös öisin. Kun univelka painaa nii paljon, että se tuntuu musertavalta. Ja silti sinun on herättävä ja tehtävä lapsesi tyytyväiseksi. Se on oikeasti välillä aika vaikeaa. Tai jos ei vaikeaa niin ainakin hyvin vittumaista.

Univelkaa on käytetty joskus kidutuskeinona. En ihmettele, väkisin hereillä pitäminen on musertavaa. Jokainen vanhempi joutuu ainakin osittain luopumaan hyvistä yöunista vauvan tullessa taloon. Vauvat nukkuvat eri tavalla, mutten koskaan ole tavannut pienen lapsen vanhempaa joka kehuskelisi nukkuvansa paremmin kuin koskaan ennen.

Olen kirjoittanut blogin puolella siitä miten keskimmäinen lapsemme oli refluksilapsi. Hyvin itkuinen öisin ja huono nukkumaan. Tiivistyksenä kyseessä oli siis silent versio ja tajusimme asian vasta taaperoiässä. Vauvavuotemme oli itkuinen ja univelkainen. Niin vanhemmilla kuin pienellä lapsella. Olen avoimesti myöntänyt miten silloin oli hetkiä - pienen babybluesin tai ehkä jopa lievän masennuksen pauloissa - kun kanniskelin taas kerran huutavaa lasta yöllä sylissäni ja mietin, että jos hänet tiputan hiljeneekö hän?

Ajatuksista tekoihin on pitkä matka enkä ikinä olisi toteuttanut ajatuksiani. Ne kuitenkin pelästyttivät minut, miten hyvä äiti voi edes ajatella noin? Jälkikäteen olen tajunnut etten se ollut minä. Se oli väsymys. Se oli epätoivo ja se oli alakuloisuus. Siitä suosta noustiin ja ajatustyön avulla olen oppinut itsestäni todella paljon.

Mutta univelka muuttaa ihmistä. Minut muuttaa huonommaksi versioksi itsestäni jo muutama yö. Se rasittaa pääkoppaa, perhettä ja parisuhdetta. Pinna on kireällä, ei jaksa ja ei pysty. Se on oikeasti paljon suurempi asia mitä voi kuvitella eikä sitä oikein edes tajua ennen kuin sen itse kokee.

 Minulla on ollut aikaa tässä vuosien varrella käsitellä paljon myös niitä negatiivisia tunteita ja olen oppinut itsestäni paljon. Viimeöinen vmp -lause muistutti minua muutaman vuoden takaisesta, mutta samalla tajusin etten ole onneksi lähelläkään sitä tilannetta. Nyt henkisesti paremman vauvavuoden takia epäilen etten sinne joutuisi, vaikka univelka ja unettomuus jatkuisikin vielä tovin. Toivon mukaan kuitenkin tämä vaihe menisi taas ohi ja palattaisiin siihen 2-3 syöttöön yössä. Kaksi hammasta kuultaa läpi ja seuraavaan yöhön valmistaudutaan supolla. Ehkä tämä tästä?

Tiedättekö myös mitä surukseni huomasin yksi kerta eräässä äitiryhmässä? Äidit saavat tappelun aikaiseksi myös siitä, kuka on kaikkein väsynein. Ilmeisesti huonoista öistä ei saa valittaa ellei ole kokenut kipeän lapsen kanssa kuukausien valvomisia. Ja kakkanmarjat sanon minä.

Minä olen kokenut sen kuukausien valvomisen. Nyt nukun paremmin kuin silloin mutta valitan silti. Minua väsyttää, väsytti silloinkin. Ärsyttää valvoa, ärsytti silloinkin. Oli kyse sitten yhdestä yöstä tai yhdestä vuodesta niin antakaa herranjumala nyt äitien kertoa ne huonot fiilikset. Ettei käy niin, että se väsynyt äiti
sortuu ajatuksista epätoivoisiin tekoihin ja pudottaa sen vauvan maahan.

VMP. Sitä se lasten kanssa valvominen välillä on. Parempien öiden toivossa ja vahvemman kahvin avulla selviää aika kauan, mutta joskus se raja tulee kyllä vastaan. Eikä sinne rajalle asti kannata mennä jos vain on joku, joka taakkaasi helpottaa. Minua ainakin helpottaa se suunnattomasti, että edes yhden aamun viikossa saan nukkua pitkään ja herään siihen, kun aamukahvi kannetaan sänkyyn.




27 kommenttia

  1. Vittu mitä paskaa.
    Hyvin yleinen lause öisin kuopuksen vauvavuotena ja vielä puoli vuotta vauvavuoden päättymisen jälkeenkin.

    VastaaPoista
  2. Tsemppiä yövalvomisiin! Meidän aivan juuri vuoden täyttävä tyttö on aina ollut hyvä nukkumaan. Tämä on ollut suuri voimavara vauva-arjessa jaksamiseen. On meilläkin kuitenkin tähän vuoteen mahtunut huonoja öitä ja silloin fiilis on ollut juuri tuo. Silloin on tullut ajatelleeksi, etten ehkä saisi valittaa kun toisille se on jokapäiväistä, mutta toisaalta eihän näitä asioita saisi vertailla kun ylipäätänsä maailmassa on toisilla isompia murheita kuin toisilla.

    VastaaPoista
  3. Vittu mitä paska tiivistää kyllä täysin ne tunnelmat, mitkä yöllä on, kun lapsi valvottaa. Meillä on ollu naurettavan helppo vauvavuosi, mutta kyllä ne muutamatkin valvotetut yöt vituttaa ja saa esiin kaikki ne huonot puolet, mitä ihmisestä löytyy. Ja kyllä niistä saa ärsyyntyä ihan jokainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. !!! juurikin näin<3 ei se öiden lukumäärä katso, silti se vituttaa ja ärsyttää!

      Poista
  4. Voi sitä lapsettomatkin kokeilla. Ja he, joiden pikkulapsivuosista on kulunut liian kauan ;)
    Parhaiten leikki toimii silloin, jos leikkijöitä on useampia. Kokoonnutaan yhteen kahvilaan ja okennetaan puhelin vasemmalla puolella istuvalle kaverille. Sitten jokainen saa ohjelmoida saamaansa puhelimeen 3-5 herätystä tulevalle yölle. Ihan mihin aikaan vaan, mitään tiettyä rytmiä noudattamatta.
    Sitten vaan puhelimet taas vaihtoon, oma luuri taskuun ja kotiin yötä odottamaan. Aina yöllä herätyksen kuullessasi nouset ylös ja kävelet kotisi ympäri. Paljain jaloin, jotta yön kylmyys tuntuu autenttiselta. Oltuasi jalkeilla 5-15 minuuttia saa mennä takaisin sänkyyn. Käytän yön aikana kaiken mittaisia herätystaukoja. Lyhyitä ja pidempiä. Sänkyyn palattuasi voit jäädä valveille, mutta sitä ei enää lasketa.

    Satunnaisia herätyksiä olisi hyvä jatkaa kaveripiirissa keskeytyksettä vähintään viiden yön ajan. Sen jälkeen olisi baari-illan vuoro. Muistaa näyttää hehkeältä ja jaksaa tappiin asti! Pursua vanhemmuuden onnea.
    Eihän vanhemmuus yöherätyksineen ole mikään tekosyy jättää itsesi hoitamatta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hahhaa ihan paras kommentti ja niin mahtava idea!! :D:D:D: laitankin kavereille haasteen menemään ;) :D

      Poista
  5. Allekirjoitan.
    "Voi perkele, mä en kestä" on mun möläytys öisin, hahaa:D tsemppiä!

    VastaaPoista
  6. Täällä tuskillaan samojen asioiden kanssa... ikää 8 kk, aikaisemmin nukuttu hyvin mutta viimeinen viikko on ollut tuota samaa tunnin välein kitinää. viimeiset 2 yötä on mennyt panadolin avulla ja meillä on pitkästä aikaa nukuttu!! Eli ilmeisesti hampaat öisin kiusaavat vaikka päivisin vauva on mitä iloisin. Voimia siis sinne. Toivotaan että suposta on ollut jotain apua. Kyllä se siitä :) Pakko sen on siitä....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voimia myös sinne, toivotaan todellakin että pakko sen siitä<3 :)

      Poista
  7. Täällä sama meininki. 1v ei ole koko ikänsä aikana nukkunut yhtäkään "hyvää yötä". Tissille halutaan koko ajan ja huutaa äänensä käheäksi, kun ei saa tahtoaan läpi. Nyt sitä yötissiä ei ole saanut kahteen vai kolmeen viikkoon (en oikeasti muista kuinka kauan tota huutoa on kuunneltu), mutta huudot jatkuu yhä samalla tavalla, kuin ensimmäisenä tissittömänä yönä. Ei tässä muuten niin mitään, mutta toivoisin saavani edes hieman univelkaa pienemmäksi ennen kuin toinen syntyy huhtikuussa. En vaan voi imettää keväällä kahta lasta yöt läpeensä.
    Viime yönä taisi tämän äidin suusta päästä "Ole nyt jo vittu hiljaa, kaikki on ihan hyvin". Juu niin perkeleen hyvin onkin xD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaksuhalit ❤️

      Poista
    2. voi ei!!!<3 hirveästi tsmeppiä sinne, kuulsotaa todella rankalta tilanteelta!<3 olisiko mahdollista teidän päästä oikein sairaalan unikouluun ennen kuin seuraava syntyy!?<3

      Poista
  8. Oivoi.. Erittäin tuttua. Vauva on nyt 10kk ja esikoinen 3.5v. Pisin pätkä unta viimeisen 10kk aikana on ollut yksi kerta 5 tuntia, muuten maks 2 tunnin pätkiä. Huokaus. Äskettäin oon kyllä ottanu ryhtiliikkeen ja opettanut vauvan nukkumaan omassa sängyssä, yöimetykset lopetin 8kk iässä. Esikoisen kohdalla en tehnyt mitään näistä, niinpä se nukkuu edelleen vieressä. En sentään imetä sitä kuitenkaan 😆 Kuitenkin, uskon ja toivon että huonosti nukuttuja öitä on enemmän takana kuin edessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. minä ajattelen samaa, parempaan päin toivottavasti ja enemmän takana kui edessä! tsemppiä sinne paljon myös!<3

      Poista
  9. VMP! Kirosin kaikki sanat mielessäni kun valvoin nuorimman kanssa. Sain elinikäisen trauman tuosta valvomisesta ja lapsilukumme mitä todennäköisimmin jää 2:een, vaikka olimme aina ajatelleet saavamme 3 lasta! Nukuin yöni huonosti noin vuoden ja se kyllä muuttaa ihmistä. Välillä herättiin 30min välein ja hypin ilosta jos pystyin nukkumaan 4 tuntia putkeen. Kaikki mahdollinen ja mahdoton kokeiltiin ja kävimme lääkärissä, mutta mistään ei ollut apua! Lastenlääkärin sanat: ”Jotkut vauvat ei vaan nuku”, musersi. Eikö todella ole mitään tehtävissä?! Nyt nuorin täyttää kohta 2 vuotta ja osaa nukkua jopa heräämättä läpi yön! Arvostan unta ja sen merkitystä nykyään todella paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. !!! tälläinen todellakin opettaa unen merkityksen. Luulin kakkosen jälkeen samaa, että ei enää ikinä tähän suohon haluta mutta kappas, niin vain se aika kultaa musitot :D onneksi ei kuitenkaan niin huonossa jamassa ole yöt mitä silloin, se oli kamalaa se!

      Poista
  10. Niin tuttu lausahdus minunkin suustani yön pimeinä tunteina. Ja niitä öitä on mahtunut viime vuosiin lukemattomia. Meidän kuopus (pian 5v) on koko ikänsä ollut huono nukkuja. Tai nukkuu kyllä, mutta heräilee eikä osaa itse jatkaa uniaan, vaan tarvitsee jonkun käymään luonaan. Onneksi ei tarvitse nukuttajaa vierelleen vaan käynti riittää. Ja onneksi tämän vuoden aikana tilanteeseen on alkanut pikkuhiljaa hiipiä parannusta, joten ehkä tämä tästä joskus. Kestoväsymys kuitenkin on päällä koko ajan, mutta ymmärrän niin hyvin sen väsymyksen tunteen, aiheutuu se sitten muutaman yön, muutaman viikon tai vuosien huonoista öistä. Tsemppiä kaikille samojen ongelmien kanssa painiville!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tsemmmpiä sinne, viisi vuotta on pitkä aika. toivotaan että parempaan mennään<3

      Poista
  11. Meillä nukuttiin ekat 8 kk levottomasti, mutta nyt alkaa näkyä tunnelin päässä valoa, lukuun ottamatta öitä, kun ollaan nuhaisia.

    Aamu alkaa ihan eri tavalla, kun on saanut nukutuksi! Tosin en koskaan herää virkeänä, vaikka vauva olisikin nukkunut putkeen läpi yön. Äitiyden myötä kun on tullut herkkäuniseksi ja herää joka tapauksessa muutaman kerran yössä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. toi on kyllä totta, että vaikka olisi hyvä yö niin silti olo ei ole virkeä :D tosin väitän että osittain johtuu siitä, ettei kuukausien tai jopa vuosien univelka korjaannu iha hetkessä! :) ja ei tosiaankaan osaa nukkua heröämättä meikäläinenkään vaikka saisi siihen mahdollisuuden :D

      Poista
  12. Niin ihanaa, että kirjoitit tästä! Kyllähän sen tiesin, etten oo ainut kenestä tuntuu välillä, että öisin pimahtaa. Mutta ei sitä silti tule aloitettua keskustelua aiheesta "Tiiättekö, oon ihan kamala äiti öisin"ja välillä tuntuu, että kukaan muu ei varmasti oo tällanen.

    Oon aina tarvinnu paljon unta ja öisin en haluu mitään niin paljon ku nukkua. Syömisistä ja kipeen hoitamisista vielä selviän, mutta yleinen yöhäröily ja riekkuminen vaan menee yli rajojen eikä oo yks tai kaks kertaa kun huomaan sihiseväni pinnikseen "nyt vittu hiljaa, ihan vitun hiljaa siellä" tai käännän vauvan selälleen, sadannen mahalleenkääntymisen jälkeen, hieman tarpeettoman vauhdilla.

    Onneks pojalla on ihana isä, joka ottaa vastuun yöllä kun multa meinaa palaa pinna. Se jaksaa yöstä toiseen silitellä poskea, kantaa ympäri kämppää ja jutella rauhottavia. Wannabe täydellinen äiti sisälläni itkee verta kun oon niin paska mutsi etten saa omaa lasta rauhotettuu ja lisäksi vielä pistän työssäkäyvän miehen valvomaan. Onneksi pojan isä on ymmärtäväinen tässä uniasiassa, ja yksi yö kun pyysin taas anteeksi kun se joutui ottamaan vastuun, niin se tokaisi, että ei tää oo yhden vastuulla vaan tän takii meitä on kaks.

    Hurjasti tsemppii sinne! Toivottavasti kohta paremmat yöt palaa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ihana sinä ja ihana miehesi. On upeaa miten myönnät ettet jaksa ja on upeaa, että saat siihen tukea ja apua kotona!<3 niin tuttuja fiiliksiä ja olen aika samanlainen, uni on parasta mitä on mutta äitiys aikalailla riistää sitä. Olen väsyneenä kamala, etenkin öisin. Onneksi täälläkin mies auttelee minkä työltään voi ja ehtii, paljon on yön tunteja viellä töissä! ja kiitos tsempeistä, toivon ihan samaa! taas valvotaan...

      ja nimenomaan, eipä juurikaan näistä yön kamalista pikkutunneista tule juttua kavereiden kanssa ihan niin helposti. Pelkää leimautumista paskaksi äidiksi, vaikka todellisuudessa lähden jokainen meistä taitaa olla kokenut nämä tunteen ja tunnit, kun vaan ei meinaa hermo ja vanhemmuus riittää.

      Poista
  13. Siis yleensä en oo kateellinen tai muuta vastaavaa mutta jos joku jonka vauva nukkuu oikeesti täysiä unia 10-12 tuntia ja tulee joku vaihe/kioeys jolloin valvoo tyyliin viikon niin kyllä mua oikeesti vähän ketuttaa kun itte heräilee yli puol vuotta 4-8 kertaa yössä....

    VastaaPoista
  14. Jep! Oon sanonu ton lauseen monesti. "Vittu mitä paskaa!" Sitä se valvominen on. 1v8kk valvottu eikä loppua näy. Välillä vähän hirvittää, että mitä sitten tapahtuu, kun ei ihan oikeesti enää jaksakaan.

    VastaaPoista
  15. Täyttä asiaa. Terveisin refluksikon äiti

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit <3

© Tehtävänimikkeenä Laura. Made with love by The Dutch Lady Designs.