lauantai 27. lokakuuta 2018

Välillä on kiva, että edes peilikuva muistuttaa minun olevan muutakin kuin äiti



En ole kovinkaan pinnallinen ihminen. Ulkonäkö on aika usein arjessa sivuseikka ja hiihdän tukka nutturalla ja pierukalsarit jalassa suurimman osan päivistä. Mutta sitten on taas niitä päiviä ja hetkiä, kun on kiva näyttää kivalle. Kun on kiva, että edes pissareissulla sieltä peilistä kurkkaa hetkellisesti joku muu kuin äiti.

Nainen eikä vain äiti.

Äitiys aiheutti minulle aika suuren identiteettikriisin. Olin vasta 19-vuotias tullessani ensimmäistä kertaa raskaaksi ja naisellinen minäni oli vasta rakentumasta teinistä naiseksi. Ja kun seuraavien vuosien suunnitelmiini ei silloin todellakaan kuulunut perheen perustaminen, oli hyppy tytöstä naiseksi ja naisesta äidiksi aika nopea. Naisellisuus ei ole ulkonäöstä kiinni, mutta kun huoliteltu viikonloppu viihteilijä vaihtui väsyneeseen, nuhjuiseen ja hivenen laiskaan laittautujaan, niin ei se ainakaan naisellisuuttani lisännyt.

Niin, voihan äiti olla myös nainen. Ja onkin. Mutta kieltämättä puklut paidalla, silmäpussit polvissa ja yksi lapsi tissillä roikkuen olo on välillä kaikkea muuta kuin naisellinen.

Mikä toisaalta on ristiriitaista, koska kolme raskautta ja synnytystä ovat saaneet minut tuntemaan itseni enemmän naiseksi kuin mikään muu. Mutta arjessa se naisellisuus on jossain siellä äitiyden alla vähän piilossa. Kun minun sisäinen naiseni on niin paljon kaikkea muutakin kuin äiti. 

Harvoin todellakin jaksan panostaa ulkonäkööni sen enempää. Ei jaksa nähdä sitä vaivaa, jonka näkee korkeintaan lapset ja Instagram seuraajani. Siitäkin huolimatta, että joka kerta mietin miten tämän pitäisi olla päivittäinen rutiini.

Ei sen takia, että se ulkoinen kauneus olisi kaiken a ja o. Vaan sen takia miltä se sisäisesti saa minut tuntumaan. Kun peilistä katsoo välillä joku muu kuin se nuhjuinen ja väsynyt äiti, muistan paremmin myös itseni. Muistan vaatia jotain omaa äitiyden keskellä ja muistan, että minäkin saan olla itsekäs.

Äitinä aika usein vain annan itsestäni jotain. Naisena muistan myös vaatia. 

Kun hieman laittaudun ja kurkkaan itseäni peilistä muistan, että olen muutakin kuin äiti. Olen se sama Laura kuin ennen, ehkä hivenen kypsynyt ja kasvanut kuitenkin. Mutta vielä tulee se päivä, kun sieltä peilistä kurkkaa ihan yhtä usein Laura kuin äiti. Ja se tuntuu aika mahtavalta.

Naiset. Muistakaa myös itsenne. Muistakaa pitää itsestänne huolta ja tehdä niitä asioita jotka arjessa tuntuu hyvältä. On se sitten pieni pakkelikerros tai salaa syöty suklaa. 

Vaikka eihän ne silmäpussit Joe Blascolla peity, niin joskus on kiva näyttää kivalta, kun olo on kaikkea muuta kuin kiva. Vaikka hiuksiani kihartaessa kolme lasta roikkuu lahkeessa ja puuterihuisku karkaakin välillä prinsessaleikkeihin.

On ihan ok muistaa myös itsensä sen kaiken puklun ja väsymyksen keskellä. Joskus on kiva vähän viitsiä. Kun sillä kiharretulla tukalla voi joskus olla aika suuri merkitys.


6 kommenttia

  1. Millaiset on pieru verkkarit?

    VastaaPoista
  2. Mulla olis yksi postaustoive. Minkälaista on olla päiväkodissa töissä kun on itselläkin pienet lapset?😊 Usein olen "ihmetellyt" pienten lasten äitejä, ketkä on päiväkodissa töissä. Itse olen ollut jo useamman vuoden kotiäitinä ja olen miettinyt, että jos menisin töihin niin mielelläni vaikka maalitehtaalle purkittamaan maaleja, ei tarttis ajatella mitään. Siis kaipaisin jotain täysin vastapainoa lastenhoidolle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. !!! kiitos vinkistä, kirjoitinkin vähän työtulevaisuudesta jossa oli tästä juttua! :)

      Poista
  3. Ihana postaus :) Itsensä on niin helppo unohtaa sinne pukluvaatteisiin ja tukka sotkunutturalle juoksemaan pää kolmantena jalkana. Ihanaa viikkoa :)

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit <3

© Tehtävänimikkeenä Laura. Made with love by The Dutch Lady Designs.