Hulvaton otsikko heh heh. Sarkasmia...
Minä aloitin lauantai illalla ja perheen kymmenkuinen jatkoi tänään. Kyseessä tuskin on noro, mutta vatsatauti kuitenkin. Pienen ensimmäinen vatsatauti, hurjaa!
Toinen on niin raasu. Onneksi tissi ja vesi pillipullosta maistuu. Muuten tyttö on aika naatti ja vain makoilee ja nukkuu sylissäni. Taas olen saanut huomata miten upeita lapsia minulla on; isommat tytöt ovat tuoneet paperia ja vettä pienelle potilaalle sekä käyvät vähän väliä silittelemässä. Eilenkin kun minä makasin raatona he kävivät huolehtimassa äidistä.
Toivotaan, että muu perhe säästyisi tältä mutta epäilen. Niin salakavalia nämä vatsataudit ovat. Minä joka en ole vuosikausiin saanut tartuntaa yhtäkkiä saan sen jostain ja sitten se onkin jo meidän vauvalla. Yök.
Harmittavaiseen kohtaan tauti osuikin. Yleensä kun minulla ei ole mitään tähdellistä kotiäitikalenterissani, niin tänään ja huomenna olisi ollut menoa jonne olin lupautunut menemään ja todellakin olisin halunnut. Onneksi edes toisen menon sai siirrettyä ensi viikolle, mutta toinen jää kokonaan välistä.
Harmittaa. Minun piti nimittäin mennä perhemessuille puhumaan sosiaalisesta mediasta ja sen kautta tulevasta vertaistuesta. Vitsit. Inhottavaa peruuttaa päivän varoitusajalla, mutta minkäs näille voi. Harmittahan se silti.
Jos nyt jotain positiivista haluaa kaivaa niin onneksi sairastin tämän taudin ensimmäisenä ja alan hiljalleen olla taas elävien kirjoissa. Nimittäin jo kolme kertaa oksennukset päälleni saaneena tauti aika varmasti olisi minut joka tapauksessa löytänyt.
Että sellaista tänne, mites muiden maanantai alkoi?
Eihän noille mitään mahda ja ainahan ne tulevat väärään aikaan!
VastaaPoistaOn toni on i saieastua ensimmäisenä. Itse nimittäin ainakin inhoa itse sairautta enemmän sitä fiilistä, kun koko ajan odottaa ja kuulostelee, josko se nyt on tulossa ja jokohan ensi yönä sitten...
Vaikka viheliäinen vatsatauti voi toki tehdä toisenkin kierroksen kohdallasi, on ehkä siltikin helpompi siivota lastenkin sotkuja, kun ie koko ajan tarvitse pelätä sairastuvansa vielä itsekin...
Joo toi odottaminen on kyllä pahinta!! :/ :D
PoistaMoikka! Oletko koskaan kertonut teidän keskimmäisen refluksista? Itse painiskelen 11 kk ikäisen kanssa tän taudin syövereissä.. millon teillä helpotti? Oireileeko nykyään enää mistään ja oliko joku mikä pahensi refluksia? Toki ymmärrän jos et halua asiaa enempää avata :)
VastaaPoistaHei joskus kyllä ainakin ohimennen! :) en muista milloin meil lähti helpottamaan, ehkä siinä 1,5 vuoden iässä? En koskaan huomannyt mitään eerikoista joka pahensi refluksia, aina välillä vaan oireet ilmaantui :/ nykyääm tooooosi harvoin oireilee, ehkä kerran puolessa vuodessa sanoo illalla että janottaa ja kurkkuun sattuu. Enää ei oikeastaan tule edes "pulautuksia" joita tuli siinä 1-1,5 vuoden iässä aika usein.
PoistaTsemppiä sinne, kurja ja,raskas vaiva! Toivottavasti helpottaa!<3
Tsemppiä! Meillä on tautikierre jatkunut jo kaksi kuukautta, koko ajan on joku perheen kuudesta jäsenestä kipeänä. Silmätulehduksia on ollut jo 12 sitten elokuun. Ja eilen saatiin kihomatolääkkeet, koska yksi lapsista sai niitä kerhosta. Aamun alkajaisiksi siivosin oksennukset 3v:n sängystä, kun lääke aiheutti yöllä oksentamisen... Tämmöstä ilosta täälläkin. :D
VastaaPoistaSuvi
Siis apua voi ei!!!!! Tsemppiä ihan hirveästi sinne, kuulostaa tosi raskaalta ajanjaksolta!<3
Poista