torstai 20. joulukuuta 2018

Kamala ja täydellinen vuosi imetystä takana

Uskomatonta, että kahdeksan päivän päästä juhlitaan kuopuksemme 1-vuotisjuhlia. Se tarkoittaa myös sitä, että reilu viikon päästä olen imettänyt vuoden. Uskomatonta sekin, varsinkin kahden epäonnistuneen imetyksen jälkeen. Vuosi imetystä on ollut niin upea ja niin kamala samaan aikaan.

Meidän imetystaival ei ole ollut helppo. Aluksi imetys teki todella kipeää ja maitoa tuli yli äyräiden. Kun maidontulo rauhoittui, alkoi rintaraivarit. Hypittiin jumppapallolla, tanssittiin ympäri kämppää jotta sain toisen syömään. Tätä jatkui viikkoja. 

On ollut sairastelun takia ongelmia maidontuotannon takia, ongelmia herumisen kanssa. Rintaraivareita toisensa jälkeen. Nännit ruvella maidonlypsämistä käsin, kun on ollut pakko päästä vähän tuulettumaan eikä vatsavaivojen riski korvikkeiden kanssa ole kiinnostanut. Työpäivän aikana tuskasteltu täysiä aristavia rintoja ja kotona ahdistuttu, kun on niin kiinni vauvassa. On taisteltu ja joskus jopa muutama kyynel vuodatettu, koska imetys on ollut suoraan sanottuna ihan paskaa.

Ja sitten on se  toinen puoli.

Väitän kolmen lapsen äitinä, että meidän onnistuneen imetyksen myötä minulla on ollut aivan erilainen side vauvaan alusta asti. Olen ollut eri tavalla korvaamaton mitä kahden isomman lapsen kanssa ja vaikka se välillä on ahdistanutkin, niin ei ole sen tunteen voittanutta.

Ei ole sen tunteen voittanutta, kun toinen tarttuu hanakasti rintaan kiinni ja katsoo samalla sinua sielun syövereihin. Ei ole sen tunteen voittanutta, kun toinen kylläisenä nukahtaa rinnalle. Ei ole sen tunteen voittanutta, että minä oikeasti olen tällä kertaa pystynyt tähän. Minä taistelin läpi vaikeuksien ja sen takia voin reilu viikon päästä sanoa olevani taaperoimettäjä.

Minulla ei ole jakaa mitään poppaskonsteja kaikille imetyksen kanssa tuskaileville. Luulen, että suurin syy tähän onnistumiseen tällä kertaa oli sekä tieto, että luottamus. Minä luotin siihen, että kyllä sitä maitoa tulee ja luotin siihen, että ne vaikeat vaiheet menee kyllä ohi. Minä vain imetin, vaikka miten vaikeaa se olisi ollut. En miettinyt, vaan vain imetin.

Vuoden imetystaivalta saankin sitten juhlia antibioottikuurin kera, nimittäin hain tänään kahden viikon kuurin elämäni ensimmäisen rintatulehduksen hoitoon. Olen ollut onnekas, että sain ensimmäisen tulehdukseni vasta nyt. Toki olisin voinut jättää tämän kokonaan kokematta, jestas miten voi olla rinta kipeä.

En ole ajatellut imetyksen lopettamista vielä sen enempää. Laiskana vanhempana toivon, että vauva vierottaisi itse itsensä tässä ehkäpä puolenvuoden-vuoden sisällä. Välillä tekee mieli lopettaa heti ja välillä taas toivon, että tämä jatkuisi ikuisesti. Samaan aikaan niin ihanaa ja ihan kamalaa. 



2 kommenttia

  1. Kuinka kauan imetit sinun kaksi vanhempaa lasta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ensimmäistä muutaman viikon, toista täysimetyn1,5kk ja osittaisella mentiin 2,5kk ennen kuin pullo vei voiton! :)

      Poista

Kiitos kun kommentoit <3

© Tehtävänimikkeenä Laura. Made with love by The Dutch Lady Designs.