Isompien lasten kotihoito oli todellakin paras päätös

Tänään aamulla herätyskello soi 7:15. Löin herätyskellon kiinni ja jatkoimme unia 8:45 asti. Olisi ollut kerhopäivä, mutta me jatkoimme unia. Kotiäitiys on ihanaa!

Oikeasti tämä johtui siitä, että isommat lapset heräsivät 04:00 pikkusiskon itkuun ja saivat uudelleen unta vasta joskus 05:30 aikoihin. En raaskinut repiä heitä ylös sängyistään koska ei ole pakko.

Isompien lasten kotihoito. Paras päätös ikinä.

Muistan miten minulta varmisteltiin, että oletko nyt aivan varma, kun kerroin että aion pitää myös isommatkin tytöt kotona kun vauva syntyy. Olin ja olen edelleen. Päätös oli todellakin oikea ja me olemme kaikki nauttineet tästä kiireettömyydestä.

Meidän lapset tykkävät olla kotona. Heillä on seuraa toisistaan, naapureiden sekä tuttujen lapsista. He käyvät 2 kertaa viikossa seurakunnan kerhossa ja se on heille tarpeeksi. Mietin onko lapseni oikeasti vähään tyytyväisiä vai oletetaanko nykyään vain lasten tarvitsevan enemmän aktiviteetteja ja toimintaa mitä he todellisuudessa tarvitsisivat?

Suosittelen kaikkia kokeilemaan tätä kiireetöntä ja mahdollisimman aikataulutonta arkea jos vain yhtään on sellainen fiilis. On ihanaa, kun ei ole mihinkään aamuisin pakko lähteä. Vaikka ymmärrän, että hyvästä päiväkotipaikasta ei kannata todellakaan aina luopua. Meillä onneksi oli se tilanne, että muuton takia päiväkoti olisi joka tapauksessa vaihtunut, joten sitä ei tarvinnut edes miettiä. Mutta itse koen, että raskaampaa olisi aamulla viedä lapset hoitoon kellon käskemällä ajalla ja hakea kellon käskemällä ajalla. Ja rehellisesti pakko myöntää, että yksi iso syy kotihoidolle oli myös raha. En millään raaski maksaa hoitomaksuja, kun hoitopaikoille ei tarvetta ole.

Enkä väitä etteikö olisi päiviä, kun mietin tämän olleen virhe. On päiviä kun lapsilla ei ole mitään tekemistä. On päiviä, kun he tappelevat koko ajan ja hypin seinille. On päivä, kun olen valmis viemään heidät naapurin oven taakse ja jättämään sinne. Ja on pakko myöntää, että kyllähän minä myös mietin sitä puolta, että pärjääkö lapseni päiväkodissa ja eskarissa syksyllä samalla tavalla kuin muut, koska ovat olleet kotihoidossa. Lähinnä siis eskarin kantilta. Mutta toisaalta jos he olisivat hoidossa, pohtisin asiaa toisin päin; olisiko heidän parempi kotona? Uskon, että molemmilla asioilla on hyvät ja huonot puolensa.

Isompien lasten kotihoitoa ehkä pelätään vähän turhaan. Minä ainakin tunnen, että pääsen helpommalla näin. Isommista lapsista on seuraa sekä apua ja perheen vauva viihtyy uskomattoman hyvin heidän seurassaan. Ja isommat lapset pitävät minut liikkeellä, koska heille pitää keksiä aktiviteetteja. Jos olisin kahdestaan vauvan kanssa jäisin varmasti enemmän kotiin ja olisin luultavasti taas kerran vähän alakuloinen ja yksinäinen äiti.

Onneksi me saamme valita jokainen oman perheemme tilanteen mukaan. Minulle maksetaan siitä, että olen kotona lasteni kanssa. Ja minulla on työpaikka mihin palata. Ihanaa myös, että lapsillani olisi mahdollisuus olla päivähoidossa jos sellainen olisi meidän perheelle tarpeen. Ymmärrän älyttömän hyvin - useana hetkenä viikossa... - miksi jotkut haluaa pitää lapset päivähoidossa vaikka itse ovat vauvan kanssa kotona. Onhan tämä nyt älyttömän rankkaa aina välillä. Mutta minun kohdallani todellakin sen kaiken vaivan arvoista.