Itseänihän minä tavallaan saan syyttää. Ja poskihampaita...Ilona aloitti neljän poskihampaat tekemisen samanaikaisesti ja yöunet meni kitinäksi ja kipuhuudoksi. Pronaxenin avulla nukuttiin ihan ok muutama edellinen yö, mutta siinä vaiheessa se olikin sitten jo liian myöhäistä unikoulun kantilta. Peli oli jo menetty ja vauva siirtynyt takaisin kainaloon.
Ei tuntunut inhimilliseltä kiduttaa toista omassa sängyssään kun hän selvästi oli Panadolista huolimatta kipeä. Oli hetkiä, kun hän vain huusi ja huusi tissistä, sylistä ja kainalosta huolimatta. Koko talon unet häiriintyivät joten mentiin sieltä mistä aita oli matalin. Ja inhimillisin. Silläkin uhalla, että tiesin unikoulun olevan siinä vaiheessa ihan turha yritys.
Helpolla päästiin unikoulun kanssa, mutta lyhyeksi jäi se virsi. Kyllä me vielä uudelleen se toteutetaan, mutta en tiedä koska. Joku viisas joskus sanoi, että aina tulee uusi vaihe, kun yöt menevät huonoiksi. Ehkä siis nyt odotamme hetken, jos näitä hampaita nyt enemmänkin satelee. Ainakin kulmahampaat näyttävät tekevän myös tulojaan.
Se hyöty unikoulusta oli, että tissin perään haikailu öisin vähän rauhoittui. Nyt vaan pitää pitää omaa pää kovana, etten kitinän alkaessa tyrkkää heti maitobaaria suuhun vaan yritän muita keinoja.
Että niin. Kivaa oli niin kauan kuin sitä kesti.
Lähetä kommentti
Kiitos kun kommentoit <3