Kuinka paljon sinä olet valmis käyttämään lapsiin rahaa?

Olen tähän asti ajatellut ettei ne lapset nyt niin kalliiksi tule. Ainakaan pienet lapset. Johtuen ehkä siitä, että teemme paljon hankintoja käytettynä ja olemme myös saaneet ihanilta tuttavilta paljon "kiertotavaraa" lapsillemme. En myöskään hifistele lastenvaatteilla, vaan ostan lähinnä tarpeeseen. Meillä ei ole vielä hoitomaksuja eikä harrastusmaksuja. Eilen kuitenkin olimme ostamassa esikoisellemme suksipakettia ja mietin, että nytkö se ikä on tullut. Nytkö minun lapseni rupevat maksamaan hunajaa?

Koko itse ostostapahtuma oli, noh vähän hermoja raastava farssi. Mutta kuka käskee "vähän väsyneiden" lasten kanssa mennä "ihan nopeasti vaan kun täällä kerran ollaan". Ei ollut nopeaa, palvelua odotettiin 45 minuuttia. Siinä ajassa ehdin pulpauttaa tissin lahjakkaasti ulos ja tuntea miten jo muutamia päiviä myöhässä olevat kuukautiseni alkoivat. Katsokaas kun kyllä ne sieltä alkaa, jos ei varaudu. Alkoi. En ollut varautunut.

Kaiken lisäksi oli sauvat loppu koko liikkeestä. Ja naapuriliikkeessä yhtä "paljon" työntekijöitä, joten mututuntumalla sauvat kainaloon ja kotiin.

Kaiken kaikkiaan 5 vuotiaamme suksipaketti tuli kustantamaan 148 euroa. Yritin kovin viikkoja metsästää käytettynä, mutta kuten arvata saattaa, niin yritti moni muukin. Keskimmäiselle lapsellemme onneksi löysin käytettynä oikein hienot pinkit sukset.

Pyysin myyjältä hyviä ja halpoja suksia. Niitä ei kuulemma ole vielä keksitty. Ei tietenkään niin. Kuitenkin paketti oli edullisin ja yhdessä pohdimme sen menevän ainakin vielä ensi talvena oikein mainiosti, sukset ehkä jopa vielä sitä seuraavana. Vaikka hinta kirpaisi, niin yritin kovin uskoa, että kyllä kolmen lapsen kanssa niille käyttöä tulee. Ja varmasti tuleekin, mutta mietikkääpä jos joku talvi joudumme ostamaan kaikille kolmelle uudet talvivarusteet?

Se olisi suksista sitten sellainen 450 euroa. Vähintään. Siihen päälle luistimet, kypärät, mailat ja mitä näitä nyt sitten on. Kyllä lapset käyvät kalliiksi!

Kovin usein odotellaan, että lapset menevät kouluun ja hoitomaksut poistuvat kuukausilaskuista. Minä uskon, että aina löytyy jotain joka syö sen saman summan tililtä lähes joka kuukausi. Isommilla lapsilla on kenties sitten isommat harrastekulut, vaatekulut ja teknologiakulut. Esimerkiksi kolmen lapsen puhelimet tulevat maksomaan meille satoja euroja sitten joskus, vaikka sitä uusinta ja kalleinta mallia ostaisikaan.

Lapsista on paljon välttämättömiä kuluja ja sitten on niitä "välttämättömiä". Niitä, joita haluaa mahdollistaa lapselleen. Olen aina ajatellut, että rajansa kaikella. Niin pihistelyllä kuin lapsiin tuhlaamisellakin. Lapsensa eteen tahtoo tehdä kaikkensa, mutta esimerkiksi minä en ole valmis uhraamaan ihan kaikkea vaikkapa lasten harrastusten eteen.

Olen lukenut isästä, joka teki kahta työtä mahdollistakseen lapsena jääkiekon. Olen lukenut äidistä, joka kävi leipäjonossa, koska lapsen harrastus söi suuren summan rahaa joka kuukausi. Harrastukset voivat maksaa maltaita, mutta ei niiden ole pakko. Lapselle on osattava sanoa ei. Ei ole varaa, ei voi.

Helppoahan se on täällä huudella pienten lasten vanhempana jolla ei ole kokemusta asiasta. Mutta uskon ja haluan toivoa, ettei ajatustapani tästä muutu lasten kasvaessa. Vaikka se ei:n sanominen ja kyvyttömyys riipaisi sydäntä aina välillä.

Meidän perheessä on kolme lasta. Minä haluan, että heillä kaikilla on tulevaisuudessa samat mahdollisuudet harrastaa. Yhden lapsemme harrastus ei voi syödä koko budjettia. Olen ajatellut, että lasten harrastukset saisivat maksaa kuukaudessa korkeintaan lapsilisän verran ja sekin jo tuntuu kovin suurelta summalta.

Pakko myöntää etten ole koskaan ajatellut lasten hankintaa pitkän tähtäimen budjetin mukaan. Toki laskimme olisiko meillä kolmanteen lapseen rahaa, mutta lähinnä siltä kantilta, että kolmas lapsi vaatisi uuden auton ja uuden kodin. Tai "vaatisi", nämä on näitä mihin me olemme olleet valmiita rahamme kiinnittämään.

Toiset maksaa asunnosta, asuinalueesta ja autosta. Toiset lastensa harrastuksista. Toiset taas eivät näistä mistään, koska koko kuukausi käydään kaupassa taskulaskimen kanssa, jotta tiedetään syödäänkö loppukuusta oikein mitään. Elämä ei ole reilua ja tasapuolista, vaikka jokaiselle ihmiselle ja lapselle toivoisinkin samoja lähtökohtia ja mahdollisuuksia.

Minun lapseni tuskin tulevat traumatisoitumaan jos ja kun joskus sanon heille, että ei muuten onnistu. Ette voi ja ette saa. Toivon, että pystyn kasvattanmaan heidät niin, että he ymmärtävät sen kaiken mitä heillä on. Lastenhoitajan ja rekkamiehen palkalla ei osteta ferraria, mopoautoja tai kustanneta tuhansien eurojen harrastuksia vuodessa. Mutta palkoilla saadaan aikaiseksi ihan mukava ja kohtuullinen elämä. Sellainen elämä, että ruokakaupassa voi joskus vähän hössötellä ja säästämisen jälkeen voidaan joskus vähän reissata.

Haluan, että lapseni oppivat ymmärtämään, että on myös niitä lapsia jotka eivät saa edes sitä ylimääräistä tikkaria kaupasta. Toivon, että saan lapseni kasvatettua niin, että he ymmärtävät ja tietävät rahan arvon. Toivon, että teininä he ymmärtävät, että vaikka kaikkea he eivät voi saada niin he ovat kuitenkin onnellisessa ja etuoikeutetussa asemassa.

Sanotaan, että rahan tuoman onnen ymmärtää vasta sitten, kun sitä rahaa ei ole. Toivon, että me ei koskaan olla siinä tilanteessa, että jokainen sentti on laskettava. Koskaan ei kuitenkaan tiedä mitä elämä tuo tullessaan, joten yritän mahdollisimman paljon opettaa lapsia ja itseäni nauttimaan myös niistä ei rahaa vaativista jutuista. Yhteisestä ajasta, ulkoilusta, retkistä ja satuhetkistä.

Niistä asioista jotka maksavat vain aikaa. Ja juuri sitä yhteistä aikaa me kaikki tarvitsemme.