Meidän unikoulu!

Uuden vuoden yönä sain herätä tunnin välein imettämään. Aamulla päätin, että nyt riitti. Vuoden ensimmäisestä päivästä lähtien meillä on unikouluteltu!

Meidän unikoulu alkoi sillä, että siirsimme vauvan pinnasängyn omaan huoneeseen. Tiesin, että keskellä yötä antaisin helposti periksi jos vuosikkaan sänky olisi edelleen minun vieressäni. Tähän asti siis olemme nukkuneet oikeastaan perhepedissä. Ilona on nukahtanut omaan sänkyynsä, mutta herännyt 1-2 tunnin päästä tissille ja siitä jäänyt kainaloon. Viimeisen kuukauden aikana yöt ovat menneet aina vain huonommaksi ja tissistä on tullut tutti. Heräilyä on ollut tunnin välein ja aina on ollut pakko saada tissi suuhun.

Luin tassuttelu unikoulun ohjeet, mutta emme ihan noudattaneet niitä. Tavoitteeksi asetin, että yöimetykset vähenisi ensin yhteen ja imetys tapahtuisi jopa enemmänkin aamun puolella. Muuten saisi riittää silitys ja syli. Kuitenkin tarkoituksena niin ettei vauva nukahtaisi koskaan syliin tai tissille, vaan aina omaan sänkyyn.

Unikoulua on takana nyt neljä yötä ja vitsit miten upeasti se on mennyt! Ensimmäiset kolme yötä Ilona heräsi kolmisen kertaa kitisemään, ei siis edes oikein itkemään! Silittely on auttanut hänet takaisin uneen 5-20 minuutin aikana. Yhden kerran olen yössä imettänyt, yleensä sitten aamuyön puolella. Sen jälkeen Ilona on aina nukkunut aamu kahdeksaan tai yhdeksään asti ilman herätyksiä. Niin mahtavaa.

Viime yö oli jo upea. Tino oli käynyt laittamassa tutin suuhun 1:30 aikoihin ja minä imetin Ilonan 5 aikoihin ja aamulla heräsin itse ensimmäisenä 8:40 ja ihmettelin kun koko talo oli unessa. Tältäkö tuntuu kun ei ole koko ajan ihan kuoleman väsynyt?

Oikeastaan kyllä viime yö oli vasta sellainen, että olen saanut kunnolla levättyä. Nimittäin johtuen tottumuksesta takia tai siitä, että kroppa on jotenkin ylikierroksilla, niin olen itse kärsinyt unettomuudesta. En ole millään saanut unta illalla enkä yöllä tai aamuyöllä jos olen herännyt. Muutama yö sitten unisaldoni oli ehkä 1,5 tuntia. Mutta uskon, että kyllä se tästä. Kunhan hyvät yöt vakiintuu enkä koko ajan vain odota, että toinen heräisi kitisemään ja koska täytyy taas nousta!

Katsotaan jääkö yöimetys itsestään jossain kohtaa pois vai unikoulutetaanko sekin sitten jossain kohtaa. Kuitenkin tämä on jo niin suuri muutos ja hiljaa hyvää tulee! Oma huone ja perhepedistä luopuminen on pienelle iso asia, joten katsotaan sitten muita muutoksia ihan rauhassa.

Jo yhden mahtavan yö jälkeen huomaan omassa olossa muutoksen. Ihanaa! Pakko valvominen on ihan kamalaa ja vihdoin vähän helpottaa. Toki huonoja öitä on varmasti vielä luvassa ja kolmen lapsen kodissa aina joku tuntuu heräilevän ja valvottavan, mutta kuitenkin. Toivon, että väsymyksen helpottaminen näkyisi erityisesti vastustuskyvyssä sekä mielialassa.

Näillä eväillä on hyvä lähteä hakemaan tänään vähän univelkaa takaisin Turun yöelämään, mutta se on sen arvoista. Se on sitä henkisen hyvinvoinnin hoitamista, kun ottaa vähän omaa aikaa.

Pelkäsin ja jännitin unikoulua ihan turhaan. Ollaan päästy tosi helpolla! Tai sitten vaan oltiin kaikki valmiita tähän muutokseen.