Terveisiä perseestä. Ei kun perheestä siis...

Se on kuulkaas näillä näkymin niin kostea viikonloppu tiedossa tällä äidillä! Kyse ei suinkaan ole rentouttavasta tyttöjen viini-illasta, vaan jokaisen vanhemman unelmasta: vatsataudista!

Tätä on odotettu. NOT. Viime kerrasta onkin aikaa. NOT. Ja tautihan jää vain tähän yhteen lapseen. NOT.

Kun lapsia on suotu kolme, on aika varma, että marraskuusta maaliskuuhun aina on yksi joka yskii, oksentaa tai ripuloi.

Pyykkikone pyörimään ja sormet ristissä odottamaan kuka onnekas onkaan seuraavana vuorossa. Luojan kiitos miehellä on huomenna vapaa ja hän pääsee muutaman tunnin päästä kotiin.

Ei minulla muuta. Tarkoituksena oli kirjoittaa tänään ihan jotain muuta, mutta ilta menee säkkituolissa istuen ja pyyhkeellä oksennusta metsästäen.

Vanhemmuudessa on muutama asia jonka voisin skipata ja yksi niistä on vatsatauti. Suoraan sanottuna ihan perseestä. Ei edes se siivous ja erinäisissä eritteissä uiminen, vaan se piinaava odotus. Kehen osuu seuraavaksi ja koska itse aloitan...

Kiitos universumi tästä ystävänpäivä lahjasta.