torstai 21. helmikuuta 2019

Viimeinen vauvuosi saa pian virallisen loppunsa



Jos pilkkua viilataan niin vauvavuosihan on ohi ollut jo melkein pari kuukautta. Mutta meidän taapero ei kävele, syö tissiä ja nukkuu kainalossa, joten vauvahan hän ihan vielä on. Kuitenkin jollain tavalla tuntuu, että vauvavuosi tulee pian virallisesti päätökseen unikoulun, oman huoneen ja yöimetyksen lopettamisen myötä. Miehen isyysloma on kohta täällä!

Pitäisikö olo olla nyt haikea? Onhan kuitenkin kyseessä viimeinen vauvavuosi, viimeinen vauvani. Ehkä se haikeus tulee myöhemmin, mutta en osaa kaivata asiaa etukäteen. Olen osannut tällä kertaa nauttia niin kovin kaikesta vauvaani liittyvästä, että jos mahdollista, niin vauva pursuaisi korvistanikin jo ulos.

Tällä kertaa olen saanut nauttia imetyksestä pitkään ja se on suurimmaksi osaksi ollut mukavaa. Tällä kertaa olen saanut imettää juuri niin kauan kuin olen halunnut,edelleen imetystä jatkaen. Kahden epäonnistuneen imetystaipaleen jälkeen tämä kruunasi viimeisen vauva vuoden ja jollain tapaa toi päätökseen kaikki vauvavuoteni. Sain onnistua siinä ja se oli ihanaa!

Tällä kertaa olen kantanut vauvaa enemmän kuin ennen. Olen nauttinut siitä läheisyydestä ja sain huomata, että juurikin se lähellä pitäminen auttoi alussa menettämisen pelkoon ja kätkytkuoleman googletteluun.

Tällä kertaa voin rehellisesti sanoa ettei alakuloisuudesta, babybluesista, lievästä masennuksesta - en oikein ole itse varma mitä keskimmäisen vauvavuotena "virallisesti" koin, ehkä jopa masennusta - tai miksi sitä nyt kutsuisi, ole tietoakaan! Olen ollut toki väsynyt, mutta aina syvällä siellä sisimässäni kuitenkin tunnistanut sen olevan vain väsymystä.

Tällä kertaa mulla on ollut mun isot tytöt. He ovat olleet arkeni ilo, seura ja pelastus. He ovat väsyneenäkin vieneet minua ulos ja seikkailuihin ja auttaneet vauvan hoidossa innokkaasti. He ovat pitäneet toisilleen seuraa, he ovat pitäneet minulle seuraa. Ja minä olen saanut nauttia heidän seurastaan ihan rauhassa kotona.

Olen niin onnellinen ja kiitollinen, että me päätettiin antaa vielä yhdelle lupa tulla. Ja olen onnellinen, että tärppi kävi niib helposti. Raskaus meni hyvin, synnytys meni hyvin ja vauvavuosi meni hyvin. Meillä touhuaa täällä iloinen, onnellinen ja kaikin puolin terve sekä hyvinvoiva taapero.

Vaikka hitusen haikealta tuntuu, että seuraavat ensiaskeleet ovat perheemme viimeiset, niin enemmän kyyneleet ovat helpotuksen kyyneleitä. Vauvavuosi on ollut perhepeteineen ja yöimetyksineen ihanaa, mutta rehellisesti sanottuna olen aivan helvetin poikki.

Loppu. Kaput. Finito. Järjetön väsymys kertaa järjetön. Yli vuoden univelat alkaa pikkuhiljaa painaa vähän liikaa. Tai sitten se on se kisaväsymys, kun tietää helpotuksen olevan kulman takana.

Vaikka tiedänhän minä, että niitä huonoja öitä on luvassa vielä lukemattomia lasten iästä riippumatta. Mutta ei tässä määrin, ei tällaisella aikavälillä. Jaksan uskoa, että yöimetyksen lopettaminen vähentää radikaalisti heräämisiä. Ehkä vielä jonain päivänä minä saan nukkua kauemmin kuin tunnin tai pari yhtäjaksoista unta.

Kiitos viimeinen vauvavuosi. Olit ihana. Mutta aika ihanaa myös, kun olet ohi. On aika keksiä uusia seikkailuja.


Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit <3

© Tehtävänimikkeenä Laura. Made with love by The Dutch Lady Designs.