maanantai 18. maaliskuuta 2019
Esteettinen ja eettinen vaatekriisi.
Vaikka eilen TAAS satoi lunta täällä Turun seudulla, niin alkaa olemaan tosi keväinen fiilis. Ja ihmekös tuo, ollaanhan jo yli maaliskuun puolivälissä! Kuitenkin keväisin iskee aina se sama pulma; kun ei ole mitään päälle pantavaa!
Naisilla tämä on kuulemma aika yleistä, mutta erityisesti keväisin vaatekaappini näyttää täydeltä ja samalla taas niin tyhjältä.
En ole mikään muodinlähettiläs, mutta kuitenkin aika tarkka siinä, että pukeudun vain vaatteisiin joissa olo on hyvä ja jotka miellyttävät silmiäni. Nykymuoti on harvoin minua varten, koska usein ostan vaatteita juurikin kotiin. Mukavuus edellä! Haluaisin mukavia kotivaatteita, jotka kuitenkin käyvät myös julkisilla paikoilla. Onko se liikaa pyydetty!?
Taitaa se olla. Tai ainakin siltä tuntuu just nyt.
Perustrikoota löytyy vaikka miten. Mutta jos haluaisin vähän jotain siistiimpää tai edes jotain kivaa kuosia, niin tuntuu, että valikoima pienenee heti olemattomiin.
Eilen päätin, että nyt tilaan itselleni heti jotain kivaa. Löysin yhden vaatteen nettikaupasta ; mustat legginsit. Sitten tajusin että ne ovat yhtä huonolaatuisia kuin kaikki aikaisemmatkin ja luovutin.
Valikoiman lisäksi olen yhä enemmän alkanut miettimään vaatteiden alkuperää. Kuka vaatteeni tekee, missä ja millä palkalla? En missään nimessä voi sanoa olevani mitenkään valveutunut kuluttaja, mutta muutosta on selvästi havaittavissa. Ainut vain, että välillä tuntuu tosi työläältä saada tietoon kuka todellisuudessa vaatteen valmistaa ja missä.
Näissä asioissa varsinkin näin kotiäitinä myös raha puhuu valitettavan paljon. Mitä eettisempi vaate, sen hintavampi. Tai siltä se tuntuu. Ja kun toisaalta näin vasta-alkajana on vaikea tietää mistä mitäkin saa selville ja mihin jo luottaa. Ärsyttävää! Meille laiskoille vasta-alkajille pitäisi olla olemassa jokin opus.
Toisaalta en koe huonoa omatuntoa - kuten eilen Lidlistä - jos matkaani tarttuu jokin ketjuliikkeen vaate. Koen siinä mielessä olevani kuitenkin aika tietoinen kuluttaja, etten juurikaan kuluta. En shoppaile ihan hirveästi ja kierrätän kaikki vanhat vaatteeni. Ostan käytettyä usein ja jokaisen vaatteen kohdalla minun on keksittävä ainakin kolme eri vaateyhdistelmää joissa sitä voin käyttää, ennen kuin ostan vaatteen.
Silti vaatteita kaapissani on. Myös paljon sellaisia joita en käytä ja joista en tykkää. Vuosien varrella niitä vain on kertynyt ja hutiostoksia näkyy vaikka miten olen yrittänyt välttää meilihaluja. Miksi nimittäin muka tarvitsen monta eri juhlavaatetta, kun sellaisia pukujuhlia on ehkä kerran vuodessa jos silloinkaan? Huppareita ja collegepaitoja löytyy, vaikka oikeastaan suurimmaksi osaksi käytän neuletakkia. Housuja olen saanut karsittua paljon. koska suurimman osan ajastani kuljen leggareissa tai mustissa farkuissa.
Ärsyttävää. Haluaisin ostaa itselleni jotain uutta ja kerrankin raaskeisin tehdä sen, niin sitten en löydä itselleni mitään! En ole mikään shoppailija. Ostan, kun koen siihen olevan tarvetta. Ja silloin ei välttämättä löydy aikoihin mitään silmilleni sopivaa. Toisaalta taas saisin olla ylpeä etten osta turhaa ja jaksan etsiä. Ja sitten taas pitäisi melkein lastenvaatteiden tavoin osata ennakoida tulevaa jotta olisi aikaa etsiä sitä oikeaa.
Ja vaikka en koe olevani muodista kiinnostunut niin tykkäänhän minä vaatteista ja kyllä minua kiinnostaa miltä näytän. Ja tahdon joskus ostaa ihan vain koska uusi paita tuntuu kivalta ajatukselta. Se vain tuntuu välillä tosi vaikealta! Ihan sen takia ettei mitään tunnu löytyvän ja sitten sen takia, että eettiset periaatteet kolkuttelee takaraivossa.
Kaikki nämä on niin ristiriidassa keskenään ja ehkä siksi kriiseilen. Haluaisin ostaa eettisesti mahdollisimman hyvin tuottetuja vaatteita, mutta koen että olen vähän laiska ottamaan selvää asioista ja liian pihi - ja khtuki köyhä - panostamaan joka kerta rahallisesti niin paljon. Kotimaisuus olisi myös ihanaa, mutta yhtälailla kallista ja vaikeaa selvittää oikeasti kotimaisuusaste. Kuluttaa pitäisi mahdollisimman vähän ja liian ähky vaatekaappi ärsyttää. Ja taas samalla halu hemmotella itseään uusilla ihanilla vaatteilla on läsnä.
Todellakin kriisi!
Nyt haluaisin löytää itselleni kestävät, ihan tavalliset mustat legginsit. Sellaiset jotka ei gonahda kahden pesun jälkeen eivätkä kulu heti reisistä puhki. Vinkkejä?
Myöskin hyviä nettikirppareita saa vinkata. Tuntuu, että yhä enemmissä määrin livekirppiksiltä poistunut tyhjin käsin ja kaikki on siirtynyt nettiin!
Related Posts
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Maailman parhaat, siisteimmät, kotimaiset ja kestävät leggarit alla olevasta linkistä. Huom. materiaalina nimenomaan Micromeryl. Kaikki muutkin heidän trikoovaatteet erittäin suositeltavia. Vaihdoin itse puuvillaleggarit noihin muutama vuosi sitten ja muita en sittemmin ole käyttänytkään enkä käyttäisi. Nyt raskaana ollessa hieman etusauma alkanut painamaan vatsaa ja joudun hetkellisesti ostamaan jotkut mammamallit muualta, mutta se on onneksi väliaikaista :)
VastaaPoistahttps://www.piruetti.fi/fitness/basics/housutrikoot/pitkat-trikoot-02np-micromeryl-aikuisten-koot/6
<3. Jennyfer
Hei kiitos paljon, täytyy tutustua! :)
PoistaMites ois Noshin leggarit? Heillä on ihania paksumpia collegeleggareita ja sitten trikoisia, ja Noshin facekirpulta löytyy yleensä myös hyvin!
VastaaPoistaKiitos, vaikuttaa kyllä tosi ihanilta!! :) töytyy koittaa metsästää käytettynä!
PoistaItse olen luopunut vaatteiden ostamisesta lähes kokonaan. En osta itselleni edes käytettynä.
VastaaPoistaLapsille ostan lähinnä tarpeeseen ja silloinkin yritän ensin löytää kirpparilta sen järkevän vaihtoehdon.
En nimittäin vaan jaksanut enää. En sitä huonolaatuista trikoosta, rypistyvät kankaita ja muovisia neuleita. Haluan aitoa ja merkityksellistä. Ostan mielummin tosi vähän ja hyvää, kuin vähänkään enemmän ja sellaista ”ihan kivaa”.
Ehkä alkusysäys tällä kaikelle oli oma koko. Kun painoa tuli ja tuli, en enää mahtunutkaan noin vain mihin tahansa. Ja kun en voinut ostaa mitä tahansa mistä tahansa, piti ruveta tiedostamaan. Toisaalta myös vaatimassa kotona alkoi ahdistaa. Lapsien vaatteita ja omiakin tuntui kertyvän aina vaan ihan tolkuttomia määriä, vaikka vaan sen yhden paidan osti kerrallaan. Siksi oli parempi lopettaa.
No mitä sitten tilalle?
Kotimaisia merkkejä, kuten Nansoa itselleni. Sen verran hintavaa, että kerran pari vuodessa riittää kyllä.
Aitoja materiaaleja. Neuleen on oltava villaa, puuvillaa tai silkkiä, ei nyppyyntyvää akryylia tai vastaavaa. Kallista, ihan sika kallista, mutta eipä tule ostettua turhan päiden.
Hyvin istuvaa. Ei melkein, vaan ihan oikeasti.
Vaateiden tilalle - kun olis jotain uutta kiva saada vähän piristykseksi - olen ostanut esimerkiksi kotimaisia näyttävämpiä koruja. Tai neulonut villasukat. Kevääksi toivoisin löytäväni kauniin huivin. Sen ei siis aina tarvitse olla paita tai housut.
Pienellä tuloilla tapaan itsekin. Olennsilti ajatellut, että kerran kalliimpaa onnlopulta kuitenkin parempi kuin kilokaupalla edullista ja melkein osuvaa. Mikään ”merkkiostaja” en ole minäkään, mutta laadun perään tarkka.
Hyviä ajatuksia, samaistun kyllä ainakin osittain! :) ja olen kyllä huomannut saman, mielummin laatua kuin kasa sellaisia vaatteita jotla menee vain hetken! Vielä kun saisi piheyden aisoihin ja oikeasti panostaisi harvemmin ja paremmin!
PoistaNoshin fb-kirppistä tai verkkokaupan aleosastoa suosittelen.
VastaaPoistaKiitos, töytyy ehdottomasti tutustua! :)
PoistaNew yorker, mustat leggarit 19,90€.
VastaaPoistaEkan kerran kun mietin niiden ostoa et huh huh, raattinko mutta onneks raattin. Kestävät monta vuotta.
Mua kauhistuttaa kyseisessä kaupassavaan se, että siellö osa vaatteista on tooooosi halpoja js näin ollen varmaan tosi kaukana eettisestä? Siltikin kyllä kyseisen firman vaatteita minulta löytyy js olen kyllä tykännyr! :)
PoistaVersonpuoti.fi löytyy ihan huippulaatusia vaatteita. suunnitellaan suomessa, vaatteet ommellaan Virossa. Kestää hyvin todella monet pesut ja mikä parasta, heidän asiakaspalvelunsa on todella hyvää!
VastaaPoistaItse koen paljon samoin. Siksi haluaisin ommella itse jotta tietäisin vaatteideni alkuperän. Mutta koska aika on rajallista neljän lapsen ja töiden lisäksi, ompelen sen minkä hyvällä ehdin. Muuten vaatteet tulee ostettua kirpparilta, itselle ja miehelle housut kaupasta mutta ison osan paidoista teen itse. En osta mitään halppis kankaita, vaan laadukkaita ja eettisesti valmistettuja. Harmittavan paljon kirppareilta lähtee matkaan halppis ketjujen lasten vaatteita. Mutta toisaalta, meillä yleensä vaatteet käytetään loppuun asti, kun ne kiertää kolmella tytöllä niin eipä niistä sen jälkeen enää ole mitään jälellä. :D
Meillö myös kolme tyttöä huolehtii siitä, että vaatteita käytetään koko rahan edestä :D ja jos jotain vielö sattuu jäämäön jäljelle niin ne menee siskon tytölle :D
PoistaJa kiitos, täytyy tutustua versoon, ihan uusi tuttavuus! :)