Esteettinen ja eettinen vaatekriisi.

Vaikka eilen TAAS satoi lunta täällä Turun seudulla, niin alkaa olemaan tosi keväinen fiilis. Ja ihmekös tuo, ollaanhan jo yli maaliskuun puolivälissä! Kuitenkin keväisin iskee aina se sama pulma; kun ei ole mitään päälle pantavaa!

Naisilla tämä on kuulemma aika yleistä, mutta erityisesti keväisin vaatekaappini näyttää täydeltä ja samalla taas niin tyhjältä.

En ole mikään muodinlähettiläs, mutta kuitenkin aika tarkka siinä, että pukeudun vain vaatteisiin joissa olo on hyvä ja jotka miellyttävät silmiäni. Nykymuoti on harvoin minua varten, koska usein ostan vaatteita juurikin kotiin. Mukavuus edellä! Haluaisin mukavia kotivaatteita, jotka kuitenkin käyvät myös julkisilla paikoilla. Onko se liikaa pyydetty!?

Taitaa se olla. Tai ainakin siltä tuntuu just nyt.

Perustrikoota löytyy vaikka miten. Mutta jos haluaisin vähän jotain siistiimpää tai edes jotain kivaa kuosia, niin tuntuu, että valikoima pienenee heti olemattomiin.

Eilen päätin, että nyt tilaan itselleni heti jotain kivaa. Löysin yhden vaatteen nettikaupasta ; mustat legginsit. Sitten tajusin että ne ovat yhtä huonolaatuisia kuin kaikki aikaisemmatkin ja luovutin.

Valikoiman lisäksi olen yhä enemmän alkanut miettimään vaatteiden alkuperää. Kuka vaatteeni tekee, missä ja millä palkalla? En missään nimessä voi sanoa olevani mitenkään valveutunut kuluttaja, mutta muutosta on selvästi havaittavissa. Ainut vain, että välillä tuntuu tosi työläältä saada tietoon kuka todellisuudessa vaatteen valmistaa ja missä.

Näissä asioissa varsinkin näin kotiäitinä myös raha puhuu valitettavan paljon. Mitä eettisempi vaate, sen hintavampi. Tai siltä se tuntuu. Ja kun toisaalta näin vasta-alkajana on vaikea tietää mistä mitäkin saa selville ja mihin jo luottaa. Ärsyttävää! Meille laiskoille vasta-alkajille pitäisi olla olemassa jokin opus.

Toisaalta en koe huonoa omatuntoa - kuten eilen Lidlistä - jos matkaani tarttuu jokin ketjuliikkeen vaate. Koen siinä mielessä olevani kuitenkin aika tietoinen kuluttaja, etten juurikaan kuluta. En shoppaile ihan hirveästi ja kierrätän kaikki vanhat vaatteeni. Ostan käytettyä usein ja jokaisen vaatteen kohdalla minun on keksittävä ainakin kolme eri vaateyhdistelmää joissa sitä voin käyttää, ennen kuin ostan vaatteen.

Silti vaatteita kaapissani on. Myös paljon sellaisia joita en käytä ja joista en tykkää. Vuosien varrella niitä vain on kertynyt ja hutiostoksia näkyy vaikka miten olen yrittänyt välttää meilihaluja. Miksi nimittäin muka tarvitsen monta eri juhlavaatetta, kun sellaisia pukujuhlia on ehkä kerran vuodessa jos silloinkaan? Huppareita ja collegepaitoja löytyy, vaikka oikeastaan suurimmaksi osaksi käytän neuletakkia. Housuja olen saanut karsittua paljon. koska suurimman osan ajastani kuljen leggareissa tai mustissa farkuissa.

Ärsyttävää. Haluaisin ostaa itselleni jotain uutta ja kerrankin raaskeisin tehdä sen, niin sitten en löydä itselleni mitään! En ole mikään shoppailija. Ostan, kun koen siihen olevan tarvetta. Ja silloin ei välttämättä löydy aikoihin mitään silmilleni sopivaa. Toisaalta taas saisin olla ylpeä etten osta turhaa ja jaksan etsiä. Ja sitten taas pitäisi melkein lastenvaatteiden tavoin osata ennakoida tulevaa jotta olisi aikaa etsiä sitä oikeaa.

Ja vaikka en koe olevani muodista kiinnostunut niin tykkäänhän minä vaatteista ja kyllä minua kiinnostaa miltä näytän. Ja tahdon joskus ostaa ihan vain koska uusi paita tuntuu kivalta ajatukselta. Se vain tuntuu välillä tosi vaikealta! Ihan sen takia ettei mitään tunnu löytyvän ja sitten sen takia, että eettiset periaatteet kolkuttelee takaraivossa.

Kaikki nämä on niin ristiriidassa keskenään ja ehkä siksi kriiseilen. Haluaisin ostaa eettisesti mahdollisimman hyvin tuottetuja vaatteita, mutta koen että olen vähän laiska ottamaan selvää asioista ja liian pihi - ja khtuki köyhä - panostamaan joka kerta rahallisesti niin paljon. Kotimaisuus olisi myös ihanaa, mutta yhtälailla kallista ja vaikeaa selvittää oikeasti kotimaisuusaste. Kuluttaa pitäisi mahdollisimman vähän ja liian ähky vaatekaappi ärsyttää. Ja taas samalla halu hemmotella itseään uusilla ihanilla vaatteilla on läsnä.

Todellakin kriisi!

Nyt haluaisin löytää itselleni kestävät, ihan tavalliset mustat legginsit. Sellaiset jotka ei gonahda kahden pesun jälkeen eivätkä kulu heti reisistä puhki. Vinkkejä?

Myöskin hyviä nettikirppareita saa vinkata. Tuntuu, että yhä enemmissä määrin livekirppiksiltä poistunut tyhjin käsin ja kaikki on siirtynyt nettiin!