perjantai 29. maaliskuuta 2019
Millaisia kuvia sinä lapsestasi netissä julkaiset?
Piilotin edellispäivänä blogistani paljon vanhoja tekstejä. Enää täältä ei löydy kuin vuoden 2017 ja sitä uudemmat tekstit. Sen suurempaa syytä en osaa edes teolleni sanoa. Ehkä tuntui että täällä oli liikaa? Tai ehkä tyylini on muuttunut vuosien varrella. Ehkä ajattelin, että teen tätä itselleni ja itse saan lueskella ne luonnoksista joten miksipä ei.
Olen kirjoittanut blogia jo melkein kuusi vuotta. Se on monta tekstiä, kun postaus tahti on ollut melkein päivittäinen. Monta pientä asiaa minusta ja meistä, mutta kuitenkin aika vähän. Silti ehkä ahdisti, kun täällä oli niin paljon. Vaikka olen aina ollut ja olen edelleen bloggaustyylini kanssa sinut, niin jollain tapaa ahdisti, että täällä oli niin paljon sellaisia tekstejä mitä en edes muista olevan.
Isoin lapsemme lähenee myös kouluikää jo kovaa vauhtia eikä mene kuin muutama vuosi siihen, että hän alkaa jättämään omaa jalanjälkeään sosiaaliseen mediaan. Siksi yhä useammin kaksi isompaa lastamme näkyvät kuvissa vain osittain, siksi yhä useammin he kulkevat nimellä lapset tai iällä viitaten. Joka muutenkin tuntuu loogisemmalta, koska osa teistä käy vain aina silloin tällöin eikä varmasti pysyisi perässä, jos puhuisin heistä aina vain nimellä.
Muutoksista huolimatta koen, että lasten näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa demonisoidaan hyvin herkästi. Tässäkin asiassa uskon, että sillä maalaisjärjellä pärjää hyvin pitkälle. Siltikin välillä näkee lasten uikkari- ja vessakuvia ja niissä kohtaa aina mietin, että miksi? Varsinkin viime päivien uutisoinnin valossa on meidän jokaisen hyvä ehkä vähän tarkastella omaa nettikäyttäytymistään. Hyvä ohjenuora ennen kuvan julkaisunapin painamista on: julkaisisinko itsestäni tällaisen kuvan?
Todella monet vanhemmat osaavat nettietiketin lastensa osalta mielestäni todella hyvin. Kaipaisinkin tämän asian tiimoilta paljon sellaista fiksua keskustelua. Herkästi se nimittäin menee siihen syyllistämisen ja vastakkainasettelun puolelle. Kasvatustapoja on monia ja nykypäivävänä tämän voi jo hyvin laskea yhdeksi valinnaksi kasvatuksen ja vanhemmuuden saralla, yhdeksi valinnaksi olla omanlaisensa perhe ja vanhempi. Mikä toimii teillä, ei välttämättä toimi meillä tai naapurissa. Ja se on ihan okei.
Vanhempana mietin myös omalta osaltani julkaisuetikettiä. Mitä minä haluan lasteni löytävän minusta muutaman vuoden päästä googlettamalla? Mitä minä haluan lasteni tietävän esimerkiksi meidän parisuhteesta? Haluavatko he tai heidän kaverinsa löytää tarkkaa tietoa esimerkiksi meidän seksielämästä? Ei kiitos. Kiusaamiselle ei koskaan saisi olla syytä, mutta en myös halua omalla toiminallani tieten tahtoen altistaa sille. Vai altistanko silti, vaikka koen etten altista?
Omien kuvieni kohdalla mietin myös usein, että haluanko nähdä lapsestani sellaisia kuvia teini-iässä internetissä? Esimerkki on usein kasvatustyylini, millä minä perustelisin teini-ikäiselle ettei tietynlaiset kuvat ole ok netissä kaikkien silmillä jos itse olisin tehnyt aivan päinvastoin?
Tässä muutamia omia ohjenuoriani vanhemmuuden nettietiketin suhteen.
Minä oikeasti todella mielenkiinnolla odotan millaista nettietikettiä lapseni tulevat noudattamaan ja mihin suuntaan tämä sometus on menossa. Miten nykyajan lapset siihen tulevaisuudessa asennoituvat ja millaisia eri somejuttuja on vielä luvassa?
Nimittäin minä olen itse osittain kasvanut tämän sosiaalisen median rinnalla nuoreksi ja aikuiseksi ja lapseni tulevat kasvamaan kokonaan tähän aikaikauteen, jossa nämä asiat ovat ainakin jollain osin elämässä mukana.
Mielenkiinnolla jään odottamaan mitä tuleman pitää ja mitä mieltä he näistä valinnoistani isompana ovat. Voi nimittäin olla, että metsään menee ja lujaa. Ehkä he olisivat kaivanneet enemmän yksityisyyttä ehkä he ovat sitä miltä, että mutsi oliks sä vähän hysteerinen!?
Siksi minulle on tarkkaa olla sinut tämän valintani ja tyylini kanssa, jotta me voidaan sitten vuosien päästä keskustella asiasta rakentavasti tai olla kokonaan keskustelematta. Eihän sitä tiedä vaikka heitä ei voisi mutsi vähempää kiinnostaa.
Millainen teidän nettietiketti on äitinä tai isänä?
Related Posts
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Toinen illtapäivälehdistä uutisoi eilen teini-ikäisistä, joille oli vasta näin isoiksi kasvettuaan selvinnyt, kuinka vanhemmmat olivat julkaisseet heidän kuviaan sosiaalisessa mediassa vuosien ajan. Tämä oli ollut teineille järkytys.
VastaaPoistaNäkökulmana tämä oli hyvä: lapselta salaa toimiminen ei varsinaisesti kasvata heidän luottamustaan.
Meillä lasten kuvia, lasten ja vanhempien kielloista huolimatta, julkaisee isoäiti facebook-tilillään. Se on mielestäni ällöttävää. Samalla tapaa en pidä siitä, miten hän työpaikallaan kertoo kahvipöydässä meidän asioistamme, muttta kaikkeen ei vaan voi vaikuttaa.
Meillä lapset ovat muutenkin hyvin tarkkoja siitä, mitä heistä julkaistaan ja minne. Ja hyvä niin. Heidän linjansa kunnioittaminen on mielestäni vanhemman ja läheisen velvollisuus.
Blogikentässä keskustelua soisi käytävän kuvien lisäksi (tai sijaan) myös siitä, kuka omistaa näiden lasten lapsuuden. Onko ok, että heidän lapsuuteensa jaetaan kaikelle kansalle rahaa vastaan? Pelkkä kuva on vain pieni osa totuutta, kun kameran lisäksi myös toimittaja on aina läsnä aamusta iltaan.
Täytyykin etsiä tuo artikkeli ja lukea!!
PoistaTuo on kyllä törkeää, ehdottomssti vanhempien päätöstä tässä asiassa tulisi kaikkien noudattaa. Ja lasten toiveita, mutta näin pienten lasten vanhempana minun täytyy ainakin toistaiseksi tehdä mielestäni hyvät päätökset heidän puolestaan! :)
Toi raha asia tulee usein vastaan näissä keskusteluissa. Mä itse koen että lasteni lapsuuden sijaan mä olen "rahaa vastaan" jakanut oman vanhemmuuteni ja sen kipuilut sekä ilot. Mun on muutenkin vaikea vastata tähön koska itse näin bloggajaana koen tämän asian rakkaana harrastuksena, tapana tallettaa muistoja ja saada sekä antaa vertaistukea! :) en rahan takia.
Ja uskon ja haluan uskoa että jokainen meisä somettavista vanhemmista on ensisijaisesti vanhempia joilla sometus kulkee elämän rinnalla eikä toisin pöin. Siksi en kyllä allekirjoita tuota väitettä että toimittaja olisi koko ajan läsnä. Ehkä vähän kärjistystä?
Mutta tosi hyviä ajatuksia, ymmärrän hyvin linjasi ja ajatuksiasi ja toimitapasi kys lapsilta lupa on ihan mahtava joka meilläkin tulee köyttöön kunhan lapset kasvavat! :)
Meillä tehtiin jo esikoisen raskausaikaan sopimus, että lapsen/lasten kuvia ei mene nettiin ollenkaan (ei faceen tai mihinkään julkisesti. Ainoastaan salasanasuojattuun palvelintilaan laitoin niitä sukulaisille, sittemmin toki niitä on jaettu esim. whatsappissa). Silloin ajateltiin, että on helpompi kieltää nämä itseltään kokonaan, kuin sallia joissain määrin.
VastaaPoistaNykyään olen sitä mieltä, että kuvan jossa lapsella on vaatteet päällä ja josta lasta ei voi tunnistaa (kuin tutut) voisivat hyvin julkaista. Ja toki tähän vaikuttaa myös oma bloggaamiseni. Bloggaus ei ole tekosyy jakaa lasten kuvia nettiin, mutta onhan se nyt totta, että olen kokenut sen suureksi haasteeksi, etten koskaan laita blogiini lasten kuvia. Sanottaminen on paljon vaikeampaa silloin kun kuvia ei ole käytettävissä.
Hyviä ajatuksia! :) lasten kasvottomuus kyllä varmasti luo haasteita näihin somehommiin! :)
Poistahttps://www.is.fi/perhe/art-2000000982573.html
VastaaPoistaTuosta kannattaa vaikka aloittaa...
Kiitos, mielenkiintoinen artikkeli! :)
Poistahttps://www.is.fi/perhe/art-2000006051646.html
VastaaPoistaJa tässä tämä
Kiitos, tämäkin oli tosi mielenkiintoinen! :)
PoistaItse lisään lapsista vaan aika hajuttomia ja mauttomia kuvia ja harvoin. Mietin aina ennen lisäystä, olisiko kuva sellainen, mitä voisin pitää seinällä vielä lapsen ollessa isompi, ilman että hän kuvaa häpeäisi.
VastaaPoistaLapsella myös haasteita tietyissä asioissa ja näihin liittyen en julkaise mitään, mistä nämä haasteet voisivat näkyä.
Välillä kun törmää tileihin, minkä keskiössä on esimerkiksi lapsen sairaus, niin en voi kun kummastella!
Haluan ainakin että oma lapsi kohdataan ensisijaisesti omana itsenään, ja tarpeen tullen voi näistä ongelmista kertoa.
Toai hyvä pointti tuo lasten sairastaminen ja haasteet sekä niiden jakaminen. Olen esimerkiksi kymmenientuhansien ihmisten ryhmissä tormännyt aika arkaluontoisiin pulmiin lapsiin öiittyen, esimerkiksi ison lapsen yökastelu :/
Poista