sunnuntai 10. maaliskuuta 2019
Mutta kuka opettaisi äidin nukkumaan?
Nyt meidän unikoulua on takana reilu viikko. Yöt menee paljon paremmin mitä ennen, ihan yleensä kahdella herätyksellä. Ihan hirveä ero on tapahtunut jo viikossa ja pikkuhiljaa vuoden univelat alkavat helpottamaan. Tai alkaisivat jos joku opettaisi vielä äidin nukkumaan.
Olen aina ollut huono nukkumaan. Jollain tasolla muistan aina kärsineeni univaikeuksista. Tai oikeastaan nukahtamisvaikeuksista. Saatan pyöriä monta tuntia sängyssä ennen kuin uni tulee, vaikka miten väsyttäisi. Tai sitten saatan herätä keskellä yötä enkä meinaa saada enää unta. Äitiyden ja univelan myötä nukahtaminen on helpottunut - uskon, että säännöllisellä vuorokausirytmilläkin on tähän asiaa - mutta nyt heti kun suurin väsymys alkaa väistyä, alkaa ongelmat. Viime yö oli pohjanoteeraus; nukahdin 05:00 ja heräsin 06:15.
Osittain tämä on tuttu ilmiö jokaisen vauvavuoden jälkeen; kun kroppa käy vähän ylikierroksilla kaiken sen valvomisen jälkeen. Jollain tapaa sitä ei ole vielä tottunut siihen, että toinen ei herääkkään koko ajan, vaan olen kuin valmiustilassa jatkuvasti. Koska joku herää ja koska taas pitää nousta?
Olen koko ikäni ollut sellainen, että yöunieni pituus pitäisi olla vähintään 8-9 tuntia, jotta saan oikeasti levättyä kunnolla. Niihin tunteihin kun voi laskea aina vähintään kaksi herätystä. Olen herkkäuninen ja uneni on katkonaista sen takia. Ja ihan muutenkin. Äitiyden myötä yöunien kokonaispituus on pienentynyt vaikka miten yrittäisi mennä ajoissa sänkyyn ja herätysten määrä on jopa triplaantunut. Huh hei, ei ihme jos vähän väsyttää. Tai vähän enemmänkin.
Monesta tuutista saa lukea miten tärkeää uni on ja miten pitkäaikainen univelka vaikuttaa kroppaan. En siis yhtään ihmettele miksi olen koko ajan kipeänä ja olo kropassakin on erilainen mitä ennen. Onhan tässä jo vuosia nukuttu vielä huonommin mitä yleensä.
Väsyneitä vanhempia usein lohdutetaan, että kyllä ne lapset joskus oppii nukkumaan. Mutta ei välttämättä...Enhän minäkään ole oppinut vielä 26 vuoden aikana. Tulen luultavasti aina olemaan huono nukkuja, mutta onneksi kuitenkin niitä hyviäkin öitä on.
Nyt kun mahdollisuus olisi nukkua koko yö kahden herätyksen kanssa - tai kokonaan ilman, koska mies on isyyslomalla - niin pyörin ja hyörin sängyssä. Uskon kuitenkin, että tämä pahin vaihe helpottaa, kun kroppa hiljaa taas tottuu siihen, ettei tunnin välein tarvitse herätä. Toivottavasti pian nimittäin onhan tämä nyt aika turhauttavaa hommaa. Kun vihdoin saisi nukkua niin ei muuten nukuta.
Viime yönäkin olisin joutunut heräämään vain kaksi kertaa: vauvan kanssa kerran ja isomman lapsen kanssa toisen kerran. Turhauttavaa!
Mutta uskon, että pian helpottaa. Stressaamalla asia ei ainakaan parane ja toisaalta, eihän tässä reilu vuoteen ole saanut nukutuksi kovinkaan hyvin joten onko niin eroa entiseen?
Onko siellä muita saman asian kanssa painijoita? Mitä keinoja teillä on, kun uni ei meinaa tulla?
Unikoulusta tulen kertomaan ensi viikolla, se on mennyt paremmin kuin hyvin!
Related Posts
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Heippa, kyllä vaan, samoja juttuja. Meillä lapset on ruvenneet nukkumaan hyvin siinä 8 kk iässä, mutta itse olen huono nukkuja/nukahtaja. Pääsääntöisesti nukun kyllä, kun unta saan (sekin kyllä otti aikansa sen jälkeen kun kuopus alkoi nukkumaan aamuun asti) mutta voi että se nukahtaminen on vaikeaa. Ajatukset hyörii päässä. Ja on muuten tosi turhauttavaa puhua kavereiden kanssa tästä, kun suurinosa kuulemma nukahtaa kun pää osuu tyynyyn. Voi kuinka kateellinen olen!
VastaaPoista!!! tuttu fiilis, mieheni on ihan samanlainen!! silmät kiinni ja unessa on, joskus tekisi mieli vähän tökkiä toinen hereille.. :D
PoistaMeillä lapset ovat myös nukkuneet huonosti.
VastaaPoistaEsikoisen ollessa pieni luin jostain (vai kuulin neuvolasta?), että ihmisen pitää nukkua edes 4 tuntia yössä putkeen, jotta säilyy järjissään. En todellakaan nukkunut (en muuten juuri kahdeksaan vuoteen) ja muistan, kuinka tätä stressasin. Yöllä valvoin ”kello kaulassa” valvovan vauvan kanssa miettien, etten taaskaan ja kyllä kohta sekoan. No, hengissä selvisin.
Mielikuvilla nukkumisesta on todella vaikutuksia.
Toinen esimerkkini on nimittäin minuun tarttunut tieto, että valvoessaankin lepoa voi saada 75 prosentin teholla. Siis jos se syvä uni palauttaisi sadalla prosentilla, niin se hereillä sängyssä makaaminenkin kuitenkin palauttaa.
Tämä auttaa minua siinä, etten yöllä valvoessani tuskastu. Sellaista se on, eikä sille valvomiselle mitään voi. Mutta hyödytöntä se hiljainen makaaminenkaan ei ole.
Toisinaan aamuyöisin kuuntelen luureilla podcasteja. Esimerkiksi Perho ja Pääskysaari on ihan suosikkini. Riittävän pitkät jaksot, jolloin aika kuluu ja toisinaan unikin tulee kuunnellessa ihan huomaamatta. Myös äänikirjoja olisi joskus öisin kiva kokeilla.
hahhaa, järjissä täällä myös - ainakin päällisin puolin, hah - vielä ollaan vaikka tuo neljä tuntia ei täyty kuin todella harvoin :D täytyykin kokeilla podcasteja seuraavalla kerralla kun uni ei tule! :) ja tuon kyllä täälläkin tuttua, että stressaan kun en saa nukutuksi! Ja se ei kyllä ainakaan sitä nukahtamista jouduta!
PoistaMeillä lapset ovat myös nukkuneet huonosti.
VastaaPoistaEsikoisen ollessa pieni luin jostain (vai kuulin neuvolasta?), että ihmisen pitää nukkua edes 4 tuntia yössä putkeen, jotta säilyy järjissään. En todellakaan nukkunut (en muuten juuri kahdeksaan vuoteen) ja muistan, kuinka tätä stressasin. Yöllä valvoin ”kello kaulassa” valvovan vauvan kanssa miettien, etten taaskaan ja kyllä kohta sekoan. No, hengissä selvisin.
Mielikuvilla nukkumisesta on todella vaikutuksia.
Toinen esimerkkini on nimittäin minuun tarttunut tieto, että valvoessaankin lepoa voi saada 75 prosentin teholla. Siis jos se syvä uni palauttaisi sadalla prosentilla, niin se hereillä sängyssä makaaminenkin kuitenkin palauttaa.
Tämä auttaa minua siinä, etten yöllä valvoessani tuskastu. Sellaista se on, eikä sille valvomiselle mitään voi. Mutta hyödytöntä se hiljainen makaaminenkaan ei ole.
Toisinaan aamuyöisin kuuntelen luureilla podcasteja. Esimerkiksi Perho ja Pääskysaari on ihan suosikkini. Riittävän pitkät jaksot, jolloin aika kuluu ja toisinaan unikin tulee kuunnellessa ihan huomaamatta. Myös äänikirjoja olisi joskus öisin kiva kokeilla.
Suosittelen kokeilemaan melatoniinia kun menet nukkumaan jos et ole jo kokeillut. Jos heräät keskellä yötä niin sitten sitä ei enää kannata ottaa mutta helpottaa kyllä ainakin itsellä sitä ensimmäistä nukahtamista. Toinen keino mulla on piikkimatolla makaaminen, rentouttaa todella tehokkaasti. 4 lapsen äitinä kyllä tuttu juttu tämä ongelma.
VastaaPoistaMelatoniinia ei saa syödä,kun imettää.
Poistamelatoniinia mietin kyllä, mutta tosiaan sitä ei suositella kun imettää! Ja enemmänkin ongelmana on ollut juurikin se, että uni ei tule yöllä uudelleen jos joutuu heräämään :/ :) täytyykin pyytää äidiltä piikkimattoa lainaksi, kiitos! :)
Poista