Tiistai on toivoa täynnä. Tai tappelua...

Lapset pienellä ikäerolla, totta kai! Se on niin kivaa, kun heistä on seuraa toisilleen!

Toki, mutta kukaan ei muistuttanut, että nämä kaikki kolme ovat uhmaiässä samaa aikaan. Tai toisaalta loppuuko uhma ikinä ja sitten alkaakin jo murrosikä?

3v kirkuu ja huutaa minkä ehtii, kun pahoittaa mielensä. 5v on aloittanut esimurrosiän - paremmin tunnetaan kuulemma kuningasvuotena tämän ikäisillä - ja uhmaa sekä kiukuttelee minkä jaksaa. Ei kuuntele tai tottele mitään ja kun toistan toistamiseen hän huutaa, miksi sä koko ajan kommennat!?

Ja reilu 1v on löytänyt oman tahtonsa. Onhan se nyt herranjumala hirveää, kun ei saa syödä sipsejä aamupalaksi ja pöydältä löydetty pastillirasia riistetään kesken suurimman herkutteluhetken. Puhumattakaan siitä, että ei ole ok heitellä ruokaa lattialle tai repiä siskojen hiuksia.

Sisko repii. Lällättelee. Sanoo, että Ariel on tyhmä. Eikun Tähkäpää! Mä näinkin ikkunasta linnun, hääähää sä et ehtinyt. Nyt se kattoo mua. Nyt se koskee. Tyhmä tossu, tyhmä ponnari, tyhmä takki ja tyhmä kerho. Eikun kerhossa olikin kivaa, en halua kotiin.

Huutoa. Itkua. Karjumista. Uhmaa.

Tiistai on toivoa täynnä. Tai tappelua. Kirjain on sama.

Olin aamupalalla siskoni luona ja hän oli tehnyt minulle lettuja. Koitan tuudittautua siihen hokemaan jota omat vanhempani aina sanoivat meille pahimpien sisarusriitojen aikana; vielä jonain päivänä te olette parhaimmat ystävät.

No hei, enää 20 vuotta jäljellä. Jaxuhalit ja kofeiinia suoneen!