Uskaltaako lapsia enää päiväkotiin laittaakkaan..?

Kenelläkään vanhemmalla ei varmasti ole mennyt ohi viime viikkojen uutiset päiväkotimaailmasta. Ensin vanhukset, sitten lapset. Mihin tämä maailma on oikein menossa?

Itse tässä juuri viime viikolla lasten tulevassa päiväkodissa vierailemassa käyneenä mietin, että uskaltaako tässä lapsia päiväkotiin enää laittaakkaan? Lapsia sidotaan sänkyyn, hierotaan kakkaa naamaan, ylimitoitetaan lapsiryhmiä. Mitä ihmettä täällä tapahtuu!?

Päiväkodin työntekijänä nämä uutiset ovat minusta hyvin surullisia. Siksi, että yksikin tällainen tapaus on liikaa, mutta myös siksi, että nämä uutiset mustamaalaavat hyvin nopeasti niitä hyviäkin päiväkoteja ja työntekijöitä. Jokainen tietää millainen varhaiskasvatuksen tilanne tällä hetkellä on; on suuria ryhmäkokoja ja sijaisten puutetta. Mutta tiedättekö, ei se kiire tee kenestäkään uutisten kaltaista hoitajaa. Silloin on kyse mielestäni kyllä aivan jostain muusta kuin liiallisesta lapsimäärästä. Koulutuksen puutetta, ehkä et sovellu alalle tai jotain muuta vakavampaa.

Äitinä taas mietin miten kamalalta kyseisten lasten vanhemmista on tuntunut. Miten ikinä he uskaltavat luottaa lastansa kenenkään ulkopuolisen hoitoon? Päivähoito on usein vanhemmille kova paikka ja kestää aikansa ennen kuin luotto hoitajan ja vanhemman välille syntyy. Ja sitten käy näin. Ne turvalliset aikuiset eivä olekkaan turvallisia.

Kävimme alkuviikosta tutustumassa tyttöjen tulevaan päiväkotiin ja näidenkin uutisten jälkeen täytyy todeta, että en minä pelkää päivähoitoa. Työni kautta olen saanut huomata, että valtaosa päivähoidon henkilökunnasta on aivan ihanaa ja ammattitaitoista porukkaa jotka tekevät työtä täydellä sydämellä. Nimittäin sillä palkalla ja henkilöresursseilla sitä ei ainakaan taida kukaan rahan takia tehdä, hah.

Vaikka tiedän miten ihania ihmisiä päivähoidossa työskentelee, niin silti samalla se tieto lisää myös tuskaa. Isot ryhmäkoot, kiire ja resurssit. Kohta minun lapseni ovat osa tätä hulabaloota.

Minulla on aika ristiriitaiset ajatukset näistä uutisista. On surullista, että niillä mälläillään ja mustamaalaataan päiväkoteja, mutta taas hienoa, että näistä asioista puhutaan ja niihin puututaan. Jollain tavalla tästä yhteiskunnasta tuntuu välillä puuttuvan inhimillisyys. Vain raha puhuu. Kunhan bisnes pyörii, niin on ihan sama miten ne asiat siellä hoituu. Kyllä ne lapset ja vanhukset selviää.

Ja sepä se juuri siinä mättääkin. Sen arjen ei pitäisi olla selviytymistä. Sen hoitopäivän ei pitäisi olla lapselle selviytymistä ja työpäivän ei pitäisi olla työntekijälle selviytymistä. Vanhuksista puhumattakaan, se aika siellä hoitokodissa kun saattaa olla osan koko loppu elämä.

Mutta siihen asti, kun päättäjämme ei näihin asioihin ole herännyt, niin sekä äitinä ett työntekijänä haluan muistuttaa kaikkia teitä vanhempia; ei se päivähoito ole mikään vankileiri. Itse vanhempana olen saanut aina hakea nauravaiset ja onnelliset lapset päivähoidosta ja saanut nauttia laadukkaasta varhaiskasvatuksesta. Työntekijänä taas olen saanut kiertää monta eri päiväkotia ja huomata miten innokkaita ja upeita ihmisiä alalla on töissä. Ihmisiä, jotka näissä puitteissa tekevät ja antavat kaikkensa jotta lasten olisi hyvä olla, kasvaa ja kehittyä.

On paljon epäkohtia, mutta on vielä myös paljon hyvää.