Väsyneenä on vaikea olla hyvä äiti

Nikke Ankara laulaa, että se juo bisseä pillillä. Minäpä join eilen kahvini pillillä, koska makuuasennossa on muuten vähän haastavaa juoda. Ai miten niin väsyttää?

Väsymyksessä kamalinta on se, että silloin on kaikkein vaikein olla hyvä äiti. Väsyneenä minä tiuskin. Hermot ovat tarvitun kilometrin sijaan sentin pituisia ja tuntuu, että koko ajan joku kiukuttelee. Vaikka välillä se kiukku lähtee kyllä ihan minusta itsestäni.

Väsyneenä en jaksa keskittyä lasteni juttuihin satalasissa - eihän se heidän vikansa ole, että sukuunsa näyttää tulevan ja jutut kestää KAUAN - ja välillä olen ihan omissa ajatuksissani.

Musta on väri niin kahvissa kuin silminkin alla, mutta jaksan uskoa helpotuksen olevan joka yö lähempänä. Unikoulu otti takapakkia, kun mies palasi töihin ja yövahdin viitta laskeutui minun harteilleni. Tähän samaan raivoon ja huutoon päätiin sitten lopettaa yöimetyksen, jo on aikakin!

Kolmas kuppi aamukahvia menossa ja aurinko näyttää tänään paistavan. Kyllä me selvitään. Tästä(kin) väsyneestä aamusta.