Aikuinen myös sinun pääsi on tärkeä!

Pyöräilin edellispäivänä polkupyöräni äitini luota kotiin, kun talven tallipaikkaa ei enää tarvita. Vuosien tauon jälkeen - okei, joka vuosi olen vähän polkenut, mutta hyvin vähän - on takamus ja reidet nyt hieman jumissa. Kymmenen kilometriä vastatuulessa tuntui reisissä ja pepussa, mutta myös loistavana fiiliksenä hyvän liikunnan jälkeen.

Minun päästäni löytyi kypärä, löytyykö sinun?

Muistan miten teinivuosina kävelin 8km hammaslääkäristä kotiin, koska en voinut mennä polkupyörällä. Vanhempani halusivat, että käytän kypärää ja mielestäni se oli kerrassaan noloa.

Tähän täytynee todeta, että kaikesta mokailustani huolimatta pidän itseäni kilttinä teininä. Olisinhan nimittäin voinut toki lähteä pyörällä ja riisua kypärän matkalla. Mutta tämä ei käynyt mielessänikään. Toki tangossa roikkuva kypärä olisi ollut ehkä sitten vielä nolompi...

Vasta lasten myötä rupesin käyttämään kypärää. Okei myönnetään, vuosiin en omistanut edes pyörää.

Minä suojaan maailman tärkeimpien ihmisten päät kypärällä heti, kun pyörän selkään noustaan. Samalla suojaan oman pääni, koska minä olen heille se maailman tärkein.

Kypärään tottuu äkkiä ja aikuisuuden myötä se olekaan enää "nolo". Itseasiassa olo oli kerran nolo, kun polkaisin lähikauppaan ilman kypärää, kun se oli kadoksissa. Nolo ja samalla jännitin jos kaadunkin.

Koska täytyy myöntää, että viime vuosien pyöräilyn vähyys on ruostuttanut taitoja sen verran, että kurveihin ja pomppuihin mennään varovasti ja hitaasti.

Nyt keväällä edessä olisi koko perheen kypärien päivitys vähän paremmin istuvaan ja turvallisempaan versioon. Koska nykyajan kypärät on tosi hienoja ja turvallisia vehkeitä!

Muistakaa siis suojata myös aikuisten päät. Nekin on tosi tärkeitä päitä!